Vuosi sitten näin hotakaisia kaikkialla, unissanikin. Viime lauantaiyönä henkeni kaupalla istuin viiden nuoren keskellä autossani - hakivat rokkimutsin rokkikonsertista. Kahta nuorta kotiin kuskatessa näin katukyltistä, että Esikoiseni kurvaa Juoksuhaudantielle, alkoivat pahat aavistukset taas pyöriä päässäni.

Voi olla, että kotirintamiehiä näkyy taas. Voi olla, että putket halkeilevat ja jäätyvät, kun tulee pakkasia. Voi olla, että tarvitsen vähintään Rykmentin Toivon minua rauhoittamaan. Asun rivitalossa, mutta Juoksuhaudantie ei ole kaukana. Ei kenellekään. Tänään tautia levitettiin sitten oikein Ylen verkoista. Varokaa, saatatte ajautua juoksuun ja hautaan!

Uusinta siis vuoden takaa, unistani:

Kirjailija Kari Hotakaisen vaimo soitti. Vähän nikottelin puhelun alussa, mutta hän esitti asiansa tehokkaasti ja vauhdikkaasti. Koko ajan olin kuulevinani kevyen hymyn hänen äänessään. Ensi kuukauden alussa se alkaisi.

- Mikä alkaa?
- Vaimot vaihtoon -ohjelman toteutus.
- Ollaanko me siinä?
- No niin tässä sopimuspaperissa lukee.
- Äh, joudunko minä Juoksuhaudantielle?
- Jep, mutta meidän tytöt ovat luvanneet olla kiltisti.
- En minä niistä tytöistä olekaan huolissani.
- Jaa, Karistako sitten? Ei sitä kannata pelätä, kellarissa se vaan kirjoittaa, tuskin muuta huomaakaan. Semmoinen lutunen murrikka se on.
- Eiku, enhän minä puolisostasikaan ole huolissani, vaan siitä perhanan talosta! Siellähän koko ajan vuotaa joku kohta ja saa pelätä henkensä edestä.
- Ai niin. Mutta ollaan me tätä jo Karin palkintorahoilla korjattu. Riitti siitä muuhunkin kuin tyttöjen ja minun mekkoihin. Vaikka me käytiinkin ne Chanelilta Pariisista ostamassa.
- Saako siellä edes ruokaa laitettua? Mistä Kari pitää?
- Voi nehän on kaikkiruokaisia! Laihojakin ne on, ei ne paljoa syö.
- Hyvä niin, täällä syödään hyvin ja paljon.
- Aivan totta, millainen mies sinulla on? Entä lapset?
- Kolme aikuisuuden portilla olevaa lasta syö jääkaapin hetkessä tyhjäksi. Ja itse saat maidot ja murkinat kotiin retuuttaa, ei oo miestä täällä ollenkaan.
- Ei miestä! Voinko mä muuttaa jo huomenna?

************************************

Mitä ajatella siitä, että bloginpitäjä toistaa itseään? Itserakkauden osoituksena? Väsymisenä? Toivon, että ette ajattele kumpaakaan. Sillä, minulta pyydettiin tästä uusintaa. Vau. Olin aika otettu. Tässä siis encorena, lukijan pyynnöstä.