Vilpittömästi aina iloitsen, kun joku saa ansionsa mukaan. Tarkoitan todella: kun joku huomataan ja hänet taitojaan kiitetään, se on minusta hienoa. Kadehtimiseen minulla ei liikene aikaa.

Pohdin, pitääkö minun huolestua vapaan sanan puolesta. Blogimaailmassa minua on viehättänyt tietty vapaus, sitoutumattomuus, joissakin päin maailmaa jopa lainsuojattomuus (Kiina).

Ensin meiltä lähti tämä: http://skblogit.fi/veloena/

Nyt on vaihtanut majaa tämä: http://revontuli.vuodatus.net/

Lahjakkaan kirjoittajan on aina ollut hankalaa päästä esille. Olen silti uskonut, että hyvät huomataan aina ja vääjäämättä. Vaikka viime vuosina lehtiä selaillessa, onkin näyttänyt olevan tekstiä tärkeämpää kiinnostavan kuva apinalaatikkoon saadaan jutun yläkulmaan. Jutusta viis, kunhan naamataulu on tuttu!

En pidä kitisemisestä. Enkä aio kitistä nytkään. Pohdin, syökö Iso Hukka Pikku Hukan lautaselta? Vai onnistuuko Pikku Hukka olemaan ovelampi ja syömään Iso Hukan herkkupalat ja pudottelemaan niitä muillekin?