Musiikki lääkitsi jälleen. Tajusin eilen lähteä liikkeelle. Honey Bee & T-Bones oli ilmaiskeikalla, joten sinne! Esa Kuloniemellä oli mukana 4 kitaraa, joista yksi 2-kaulainen. Tällä keikalla kuultiin vanhempaakin T-luukamaa. Ja tuttua, maukasta slide-soittoa. Aija Puurtisen laulussa on kokeellisuutta ja hauskoja ideoita - tanakasta bassosta puhumattakaan.

Yhteisestä yli 20 vuotta kestäneestä urasta huolimatta, tai juuri siksi, soitto kulki ja lavalla näytti olevan hauskaa. Niin oli yleisölläkin.

Esa Kuloniemi toimii 'Suomen bluesministerinä' ja toimittaa YLElle radio-ohjelmia. Löysin netistä Kuloniemen haastattelun, josta alla muutama sitaatti. En voi muuta kuin olla tismalleen samaa mieltä:

Esa Kuloniemi: "Hyvää bluesia vain tehdään tänä päivänä kamalan vähän. Turhaa bluesia tehdään hirveästi. Kun sitä soittaa ammatikseen radiossa, niin huomaa hyvin, miten harvoin kokonaisvaltaisia blues-elämyksiä osataan nykyään tehdä. Kiinnostavaa materiaalia on ehkä kymmenen prosenttia. Bluesiahan julkaistaan todella paljon, se on ihan oma teollisuuden laji. Sitä kuluttaa Jenkeissä lähinnä keskiluokkainen, keski-ikäinen väestö.

Minusta blues on taidemuotona pian aika lailla umpikujassa. Kohta on edessä todelliset kohtalon hetket. Viimeisin todella iso piristysruiske oli Stevie Ray Vaughanin ja Fabulous Thunderbirdsin juttu. Blues voisi vielä alkaa elää fuusioitumisen kautta, esimerkiksi joku hiphop-pohjainen lähestymistapa voisi olla yksi ratkaisu. Mutta ei Jenkkilän mustaa nuorisoa kiinnosta joku orjien jälkeläinen, hampaaton ja apaattinen bluesäijä."

Siksi Puurtinen ja Kuloniemi etsivät musiikkinsa vaikutteita laaja-alaisesti. Kuloniemihän on soittanut myös Hypnomen-yhtyessä. Heidän keikkansa kuulin muutama vuosi sitten.

Hauska sattuma oli sekin, että keikan jälkeen juttelin nauravan miehen kanssa, joka paljastui romanialaiseksi. Myönsin suoraan, että olin luullut heitä pelottaviksi ja hurjiksi Draculan jälkeläisiksi. Päädyimme puhumaan romaneista ja kerroin hänelle sukuni vanhan vitsin: - olemme vanhaa italialaista kauppiassukua... tai sitten tummuus äitini suvussa johtuukin ihan jostain muusta.. Hän nauroi ja kertoi, että hänellä on isoisä, jolla on siniset silmät ja vaaleat hiukset, ja jonka suvussa ilmeisesti on myös romaniverta. Ja lopulta, mehän olemme kaikki afrikkalaisia.

Yllättäen hän katsoi minua tiukasti silmiin ja lohkaisi: - I'm not a bad guy. Let me take care of you. You need help, I can see it.

Heh, nauroin ja kiitin keskustelusta. Kaunis ajatus. Jokainen meistä tarvitsee, jonkun, joka huolehtii minusta ja josta minä voin pitää huolta. Mutta taidan selvitä ikkunanpesustani silti ihan itse.