Puhelinyhtiöiden välinen kilpailu on käsittämätöntä. Puhelinliikenteen markkinointi on mennyt älyttömyyksiin. Kotiin tulessa minua odotti lahjapaketti Soneralta. Pelikortit!

Anna mun kaikki kestää! Arrgh. Maksan ylimitoitettuja hintoja uskollisena kultapossukerhon jäsenenä ja tämä on kiitos. Neljän hengen puhelinlaskussa on yhdelle palkansaajalle aivan riittämiin. Tällaisen järjettömyyden ajatteleminen saa minut raivotilaan.

Mitä ovat kortit maksaneet ja niiden postittelu ympäri maata muille kultapossuille? Taivaan nimessä, miksi? En minä näitä halua, haluan edullisemmat puhelinlaskut! Pelikortteja on perheessämme on muutenkin riittämiin.

Hyvän kasvatuksen nimissä minua opetettiin olemaan katsomatta lahjahevosen suuhun. Pelikortteja ei minulla ole mitään vastaan, paitsi että tarpeettomathan ne ovat, kun niitä jo kotoa löytyy. Nyt en vain voi olla ajattelematta tätä asiakkaan törkeänä aliarvioimisena. En halua hömppää, kun tilaan puhelinpalveluita. Haluan edullisia puheluita!

En myöskään halua leikkaa-liimaa -askartelutehtäviä, joita minulle on joskus postitettu. Irroita tämä tästä ja liimaa siihen ja siihen, niin lähetämme sinulle iloisia tarroja, jotta voit liimailla lisää! Tai lue tämä esite tarkkaan, palauta se eiliseen mennessä, niin saat epäkeskon wokkipannua etäisesti muistuttavan hökötyksen. Tai: palkitsemme ahkeran puhelinkäyttäytymisesi kahden viikon lehdillä, valitse xx, bbb tai öööö -lehti suoraan kotiisi!

En halua! Mie en taho! Miksei ne usko minnuu!