Merkillistä. Tunnen yhtä aikaa tavatonta levottomuutta ja väsymystä. Tunnistan onneksi paremmin kuin viime vuonna taudin oireet. Osaan varautua paremmin lähestyvään lomaan. Selasin viime kesän tekstejäni ja löysin sieltä apua itselleni. Loma on poikkeama, tarvittu muutos, joka ravitsee, lääkitsee, kunhan ensioireet sietää.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olen jo viikon verran tuntenut pettymystä, raivoa, kiukkua, väsymystä, surua. Ajatukseni harhailevat, keskittyminen on vaikeaa. Olen mielissäni. Hyvä, että olen osannut aloittaa näiden tunteiden käsittelyn ja kohtaamisen jo nyt. Heh, tänä vuonna en ehkä tarvitsekaan koko lomaa sairasteluun ja kipuiluun.

Kirjoitin vuosi sitten:

"Kolmas lomaviikko. Olen sairas raivosta, pettymyksistä ja turhautumisesta. Minussa ei ole mitään hyvää. Olen lomalla peruspostiivisesta itsestäni. Ilman viisasta ystävää olisin jo vaipunut syvään alhoon. Olen raivoissani mielikuvitukselleni. Olen erinomainen keksimään vaikka mitä mukavaa ja hauskaa puuhaa: tehdään lomalla keittiöremontti, maalataan kaikki seinät, matkustellaan, telttaillaan, uidaan, mokkeillään, saunotaan, kierretään festarit ja puuhalandiat!

Minua myös kehoitettiin PYSÄHTYMÄÄN, lopettamaan suorittaminen. Sekin oli Hyvän Ystävän neuvo, rakkaudella lausuttu. Liike on ollut osittain pelkoa, osittain väsymystä. Ristiriitaista sikäli, että en ole uskaltanut pysähtyä, koska pelkään etten pääse liikkeelle enää. Toisaalta uupuneena häärääminen johtaa moniin turhiin liikkeisiin (- mitä olinkaan tekemässä, missä rätti on, miksi tulin tähän huoneeseen - upeita kysymyksiä muuten... tuo viimeinenhän voisi olla mainio runokirjan nimi)."

Eräs ystäväni muistutti loman olevan 'vaihtelua arkeen'. Sitä se luonnollisesti on jo siksikin, että pysyn poissa fyysisesti kustannuspaikaltani neljä viikkoa.

************************************************************************

Aloitan lomani viikon päästä. Aivan kuten viime vuonnakin, Puistobluesin nurmikolla paljain jaloin. Parempaa tapaa rentoutua en tiedä. Tänä vuonna päätösesiintyjäksi on valittu Procol Harum, joka ei kerta kaikkiaan jaksa herättää kiinnostusta minussa. Toisaalta, kun heiltä mitään odota, saavat paapat tilaisuuden yllättää minut! Buddy Guy on onneksi taattua siniverisyyttä.

Tuska-festari on ajoittunut tänä vuonna samalle viikon lopulle. Jätin sen tänä vuonna väliin. Sen sijaan Ruisrock on mielessäni, siellä on mielenkiintoisia esiintyjiä lauantaina. Erityisesti minua kiinnostavat Opeth, Kashmir ja New York Dolls (jep, aion tanssia apinaa). Kotimaisista mainioita bändejä minulle ovat: 22 pirkot,  Suburban Tribe, Don Johnson BB ja Jukka Poika & Jenkkarekka.

Teräsbetoni Tuskassa tushkaisen helteissshässä shäässä 2005. (Eikä yhtään saanut hymyillä, vaikka niin-in kovasti meinasikin päästä.... virne.)

*************************************************************************

Vietän Juhannusta yksin, se on minulle harvinaista. Helsinki on hauska Juhannuksena, jotenkin vaisu, ikään kuin vaimennettu, kääritty juhlaharsoon. Äänimaailma kaupungissa muuttuu, kun väki kaikkoaa maaseudulle.

Voi olla, että istun kirjoittamassa (se on hieman mielessä), mutta saatan lähteä hieman haistelemaan tunnelmaa autioon kaupunkiin. Toki menoakin löytyy, mutta ei niin paljon kuin muulloin. On poikkeuksellista, että edes leffaa ei pääse. Hyvä niin. Ulkona kuuluu juhannusyö viettää.

HELEÄÄ KESKIKESÄÄ KANSSAKULKIJOILLE!

- ja eikun noitimaan ja luomoitsemaan.... jos vaikka jostakusta hevosen saisi aikaan...