<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kenelle minä tätä huonetta rakennan?

Paikkaan ja korjaan surkeaa asumusta,

tilkitsen sammalilla tuulen repimiä nurkkia,

naulaan ruostunutta kattopeltiä päälaelleni.

Mihin minä tätä kulissia tarvitsen?

Uskotellakseni itselleni olevani turvassa

vaikka vaara onkin minussa, sisälläni,

kaivautuneena suonieni sisään, sydänjuuri.

Marttyyrinviitta painaa läheiseni kasaan,

huputtaa valon kenenkään nähdä, tuntea.

Tämä tauti on tuhansien vuosien takaa,

sukujen rutto, vitsaus maattomien kesken.

Milloin tulee Soturi, jonka miekka katkoo

ruton juuret, sytyttää elämänpalon näkyviin,

heittää siemenet tuleen, kaskeaa pellot,

kiskoo sydämen irti ja aloittaa elämän.

Se päivä on lähellä, aina.