<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kuulin radiosta toisella korvalla (sillä maailmaa kuulevalla, jota se sisäistä kuuntelua harrastava korva häiritsi) lastenpsykiatri Tuula Tammisen esitelmän. Tammisen teemana oli taidekasvatus hyvän elämän oppaana.

Tammisen mukaan kasvattaessaan lapsiaan vanhemmat pyrkivät edistämään omaa ihmiskuvaansa. Kasvaminen sen sijaan on koko elämän mittainen prosessi.

Erityisen huolissaan Tamminen on nykyisestä koululaitoksesta, jossa on hänen mukaansa liian vähän taito- ja taidekasvatusta. Luovuutta ihminen oppii kahden perusmekanismin varassa:
1. kopioimalla, samaistumalla, mallioppimalla (johdonmukaista)
2. luovasti oppimalla -> tämä puuttuu nykykoulusta (monimuotoista)

Tunteet ovat kaiken aivotoiminnan perusta. Ilman tunteita ei vuorovaikutus ihmisten välillä ole mahdollista.  Lapsen kanssa toimiessa on keskeistä kyky yhteen sovittaa tunteita ja kyky jakaa tunteita. Viisautta voimme opettaa lapselle vain, kun opetamme häntä yhdistämään taidot, tiedot ja tunteet.

Tunteiden vaikutus, hallinta ja niiden jakaminen on opetettava lapselle. Taitoaineet auttavat tässä opetustehtävässä. Monet tunteiden säätelyyn liittyvät ongelmat johtuvat Tammisen mielestä taito- ja taideaineiden vähyydestä koulussa.

Kyky empatiaan on ihmiselle keskeinen taito. Mitä taitavammaksi lapsi oppii empatian osalta, sitä paremmin hän pärjää elämässä. Eläytymiskyvyn harjoittelua voi tehdä niin monin tavoin, mutta taiteet (teatteri, elokuvat, kirjat, kuvataiteet, sarjakuvat) ovat keskeinen tie tässä. Taiteet takaavat lapsen tasapainoisen kasvun moraalisesti, henkisesti ja empaattisesti.

Lapsella on tarve toimia ja vaikuttaa itse, erityisesti alle murrosikäisellä lapsella. Taito- ja taideaineet tuovat iloa, kasvattavat ja palkitsevat lasta. Konkreettinen tekeminen tuo suurta tyydytystä alle murrosikäiselle lapselle. Murrosiän jälkeen nuori kykenee käsittelemään jo varsin abstrakteja asioita.

Lopuksi Tamminen kysyy: miten autamme lapsiamme kasvamaan hyvään elämään? Hän vastaa kysymykseensä itse: oma onnellisuus löytyy estetiikan tajun ja kauneuden kokemisen kautta. Elämän mittaiset merkitykset löytyvät kauneuden ja taiteen kokemisesta.

Jos jotain olen koskaan halunnut painottaa omassa kasvatuksessani tai kasvattamatta jättämisessäni, on se ollut kyky empatiaan. Ajattelin nuorena äitinä ihmislajin selviämistä vuosisatojen myötä ja päädyin siihen päätelmään, että jotenkin on tultava toisten kanssa toimeen. Muuten toisista tulee vihollisia ja se on merkinnyt varmaa kuolemaa. Halusin kasvattaa lapseni elämälle ja elämään – rakastamaan.

Kerran luin lapsilleni kirjaa ja luulin jo Kuopuksen nukahtaneen. Äkkiä hän räväytti silmänsä selkoselleen ja hihkaisi sängystä: - Äiti! Mä nään ne! Onnen kyynel vierähti välittömästi silmääni ja vastasin: - Kyllä, kultaseni, sitä kirjallisuus juuri on. Näet asioita, joita ei ole ja kuljet maastoissa, joita ei ole – ja on sittenkin, sinussa ja meissä kaikissa.

Taide auttaa meitä jakamaan ja sietämään kokemuksia. Taide johdattaa meidät nauttimaan kokemuksistamme. Taiteen aarrearkkua ei voi kauhoa tyhjiin.