Se yritti taas esittää luuseria. Se yritti taas liikaa. Ja sit se väsyy ja itkee. Viikonloppuna se kirjoitti oppilaitosten rehtoreille kirjeitä. Se on äiti, se ei voi lannistua. Näin ei voi jatkua. Jotain on tehtävä. Mutta mitä? Lapsen hätä on musertavaa, mutta vanhempi ei saa murtua, vaan vanhemman on etsittävä ratkaisuja, jos lapsi ei itse jaksa tai osaa.

Viime keväänä nuori hätääntyi kouluasioistaan. Koetin valaa uskoa häneen, mutta aamuisin hänen ei millään jaksanut lähteä kouluun. Hän sanoi minulle: -Kuule, yläasteelta en ole ollut poissa kuin yhden tunnin, siis lintsannut, koska siellä mulla oli aina kivaa, oli porukkaa ympärillä. Nyt mä en tunne ketään, porukka on levällään, ne keskeyttää, tunteja perutaan ja mun pitää tarkastaa netistä onko tunteja ja missä.

Epäilin tätä perumista ja aloin lapsen kanssa aamuisin tutkia koulun sivuja. Totta tosiaan, peruutuksia oli hämmästyttävän paljon! Kotitehtävät ovat muutenkin laajoja, ja peruutusten yhteydessä annetaan aina uusi tehtävä. Opiskelijalle, jonka PÄÄoppimistyyli EI ole lukemalla ja kirjoittamalla opiiminen, vaan osallistuminen tunneille, tämä on erittäin raskas vaihtoehto.

Toiseksi ns. erilainen nuori ei millään suostuisi puhumaan ja kertomaan lukivaikeudestaan. On ymmärrettävää, että joka kerta uudelle opettajalle oman heikkouden tunnustaminen ei ole ensimmäisenä mielessä, ei aikuisella, saati sitten nuorella!

Varsinkin peruskoulusta suoraan oppilaitokseen tulevat pojat, mutta myös tytöt, kaipaavat turvaa yhteisestä porukasta, luokasta. Luokaton oppiminen ei ole heille paras vaihtoehto. Ritva Keltikangas-Järvinen on kuvannut tätä nykyistä tilannetta käsittämättömäksi: pienet,alle 3-vuotiaat laitetaan suuriin ryhmiin, vaikka he tarvitsevat nimeomaan yksilökeskeistä hoitoa. Sen sijaan, teini-ikäiset, jotka tukeutuvat ryhmään, laitetaan yksilökeskeisen oppimisen piiriin.

Lähiopetusta ei ole riittävästi. Miksi? On aika hurjaa, että oppilaat laitetaan laatimaan laajoja vastauksia ja tehtäväkokonaisuuksia yksin. Kaikilla ei ole myöskään mahdoillisuutta hoitaa riittäviä tietokone- ja internet-valmiuksia kotonaan. Meillä ainakin koneet ja ohjelmat ovat vanhoja, ja halpa i-yhteys toimii miten sattuu. Ja koska kotona on usein pienempiä sisaruksia, ei vanhemmilla ole mahdollisuutta lähteä nuoren kanssa koululle tehtäviä tekemään...

On omituista, että samoilla kursseilla voi olla 16-vuotias, ylioppilas tai akuisopiskelija. Lähtötasot ovat heillä hyvin erilaiset, se tulisi ottaa huomioon.

Ylioppilaisiin ja aikuisiin oppilaisiin tottuneet opettajat eivät ohjeista näitä nuoria riittävästi tehtäviin. Esim. poika tulee kotiin ja huokaa:

 - Mitä mä teen? Huomiseksi pitää tehdä power pointilla jokin esitys. Ne aikuiset tekee niistä firmoista, joissa ne töissä. Mä en tiedä mistään yrityksestä mitään.
- Noh, katsotaanko koneelta jotain firmaa. Osaatko käyttää pp:a?, kysyn. 
- Joo, tottakai, olen ollut tunneilla, poika sanoo.
- Mikä oppiaine on kyseessä, tajuan kysyä.
- ATK.
- Noh, hyvänen aika! Sittenhän sinä voit tehdä vaikka muumeista sen esityksen, hihkaisen ja lupaan vielä pojalle, että jos se ei kelpaa, niin ope saa soittaa minulle.

--> Lopputulos: katselen vierestä, kun poika rakentaa viehättävän ja värikkään pp-esityksen muumeista ja keksii siihen kaupallisen näkökulmankin: graafinen esitys muumi-tuotteista!
--> Opettaja tiedä mitään kaikesta ahdistuksesta, toteaa vain nuoren esityksen kelvolliseksi ja nuori saa hyväksytyn kurssin.

Tänä syksynä nuori on saanut tehtäväkseen laatia blogikirjoituksia amerikkalaisella blogiohjelmalla, joka ei aina suostu toimimaan kotikoneellamme. Lisäksi kaikki bloginluontiohjeet ovat englanniksi! Koska itsekin pidän blogia, mutta kotimaisella Vuodatus-palvelimella, kysyin voisiko nuori vaihtaa siihen. Ope oli todennut, että yhtenäisyyden vuoksi kakiien käyttävät blogspottia. Ymmärsin, mutta... tehtävä on taas aika hurja: paljon kirjoitettavaa oppilaalle, jolle kirjoittaminen ei ole helppoa!

Ja ihan samaa peruskoulun puolella, ainakin jo yläasteella. Teetetään laajoja tehtäviä, nettiä on käytettävä ja tietoja etsittävä. Varsinkin tytöt ottavat tehtävät tunnon tarkasti ja ovat uupua niiden alle...

Opetushallituksessa kuulemma kuohuu, hallinto, henkilösuhteet ja toiminta. Niinpä niin. Ei ollut yllätys. Laskun maksajat ovat tässä tapauksessa syyttömiä ja hinta liian kova.