<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Miksi Kikan kuolema kosketti minua? En tuntenut häntä, en ostanut hänen levyjään, en nähnyt koskaan hänen esiintyvän. Luin lehdestä tämän 41-vuotiaan naisen kuolemasta.

Tutkin netistä Kikan fanisivuja ja lehtiartikkeleita. Näin myös Kikan keikkakuvia homobaarista. Todennäköisesti homokansa ymmärsi Kikan hahmoa parhaiten, huumori lievittää usein toiseuden kohtaamista. Tragedia alkoi hahmottua päässäni. Ja pettymys. Minua itkettää. Julkisuus on nykyajan gladiaattoritaisteluareena. Julkisuus raatelee ihmisen riekaleiksi sijoittamalla julkisuuskuvaan jatkuvasti uusia asioita, aivan mitä tahansa.

Huumori ja nainen on hankala yhdistelmä. Ritva Valkama ja Ulla Tapaninen ovat välttyneet pahimmilta raastamisilta – Hannele Lauri mielestäni ei. Krisse on toistaiseksi onnistunut ehkä parhaiten erottelemaan julkisen hahmonsa ja yksityisen minänsä. Näyttelijöiden lapsi on ehkä saanut eväitä kotoaan.

Huumori ja komedia ovat aina lähellä traagista. Kikka uskalsi olla hauska. Alkuaikoina hän ei takuulla tiennyt mihin lähti mukaan, levy-yhtöiden kulloistenkin markkinamiesten pyöritykseen. Huumori syntyy usein häpeän kokemuksesta. Hauska ihminen keventää oloamme osoittamalla meille häpeän pelkomme. Yhteinen häpeä lievittää myös ulkopuolisuuden tunteitamme.

Kikan fanisivulta löysin minun maailmassani käsittämättömän sanan: ’sänkytie’. Tajusin samalla, että olen valehdellut itselleni. Ei tarvitse kuin hieman pintaa rapsuttaa, me kaikki olemme tuon saman KATEUDESTA peräisin olevan termin uhan alla. Kaikki panettelu syntyy kateudesta.

Tälle ajalle on tyypillistä kateuden kieltäminen. Samaan aikaan huudamme yksinäisyyttämme ja tarvitsevuuttamme. Elämältä pitää saada kaikki, nyt ja heti. Mulle. Menneisyyttä ei ole, kaikki on hoidettu. Elämän merkitykset ja sisällöt katoavat. Mekaanisesti ja salamanopeasti palaudumme kaikista tragedioista ennallemme. On vain tämä hetki.

Tämä on äärimmäistä julmuutta, äärimmäistä vaativuutta. Tilaa eikä aikaa ole.

Kikan, naisen pitää olla kaunis, täydellinen monin tavoin. Nainen vaihtaa naiseutta kuin esiintyjä vaatetta takahuoneessa: nainen, työntekijä, kokki, äiti, seksipommi, puutarhuri, vitsinkertoja, harrastaja, opiskelija… Kuva naisesta on kuva fantasiatodellisuudesta. Todellisuus iskee pommina peilin sirpaleeksi. Täydellinen tyydytys jää aina saamatta.

Seuraavan Kikan taiteilijanimi voisi olla Unelma Sirpa-Leena. Siitä nimestä Kikkakin taatusti pitäisi. Ja Marilyn.

(palaan tähän teemaan vielä, nyt olen liian tuohtunut)