Opin jo varhain<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

eri ihmiset katsovat

eri ihmiset näkevät

eri tavoin

Kesti aikansa ymmärtää

miksi

äiti katsoi minua

katsoi lävitseni

miksi

isä katsoi minua

näki lävitseni

Suru sai äidin silmät

näkemään mustaa

minussa, itsessään

Suru sai isäni sydämen

takomaan lujempaa

minussa, itsessään

Hymyilin

Itkin ja hymyilin

Lauloin ja hymyilin

Tanssin ja hymyilin

He katsoivat minua

ja katsoivat läpi

Ja minä opin

rakastamaan

katsetta

jota en kohtaa

Opin rakastamaan

mustaa surua

surullisia ihmisiä

Luulin

heidän surussaan

näkevän minut

Ei! He näkivät

oman surunsa minussa

taitavasti hiotussa peilissä

jota heille taitoin ja kallistin

Uudelleen ja uudelleen

Minä katosin peilin taa.