Miksi kutsut kirjoituksiasi, kysyi Hanhensulka minulta. Hyvä kysymys! En ole miettinyt mitä nämä lausekokoelmani ovat. Päre on minusta kipakka ja terävä, sytyttävä ja innostava teksti. Mmmh, ei ihan minua? ;o)

Lastu taas tuo mieleeni paksusta petäjän halosta (hehe,tarjasta? ,o) veistellyn lastun, joka (netin) aalloilla iloisesti purjehtii ja valottaa monen elämää.

Aivan liian agraareja termejä kumpikin minulle. Mä oon stadin gimma, asfalttiprinsessa. Lohkaisu voisi olla sopiva sana, mutta sekin tuo mieleeni lohkaistun lohkareen kallion juurella. En usko ajatusteni olevan kallioperällisiä.

"A man is as good as his word", sanoo britti. "Sanasta miestä, sarvesta härkää", puhisee fennomaanikko. Vaikeita sanontoja taas, en malta olla möyhimättä - ja siitähän ei ainakaan vastausta seuraa, vaan lisää kysymyksiä. Miehen sana, härän sarvi, puhkovatko ne? Isis-härkä ja Jumalan Sana?

Luontainen vaatimattomuuteni (hihih) - ei vaan sukuni rasite, sietämätön varsinais-suomalainen vähättely - ei anna minulle oikeutta nimittää näitä oikein miksikään. Ja kun Oikea Kirjailija, Konkkakin, kirjoittaa 'vain' sanoja, se jos mikä, tekee nöyräksi.

Huh, sanajonojani? Irrotteluja? Pudotuksia (omasta) päästä? Sanoituksia? Kuvatuksia? Lausepäästöjä?