Oih, olen täpinöissäni. 14-vuotias tyttäreni lähti ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen tänä aamuna. Kyse on koulujen välisestä oppilasvaihdosta. Meillä oli vieraana keväällä 17-vuotias tyttö ja nyt oma tyttäreni pääsee puolestaan vastavierailulle Saksaan. Ei tosin samaa perheeseen, josta meillä oli vieras, ei edes samaan kaupunkiin. Toisaalta, näin tutustuu usempaan ulkomaalaiseen! Huomiotani kiinnitti se seikka, että saksalaisesta koulujärjestelmästä voi aivan mainiosti olla pois 2 viikkoa, mutta suomalaisesta ei. Tyttäreni vierailu kestää viikon. Ehkäpä tässä löytyy eräs syy suomalaisten oppimistuloksiin?

Eroperheiden lapset eivät varmasti matkustele yhtä paljon kuin kahden vanhemman perheiden lapset. Asumme keskiluokkaisella alueella ja lapseni ovat useasti raportoineet, kuinka kulloisellakin lomalla taas se ja se oli käynyt siellä asti! Tarinat ovat olleet toistuvia, mutta olen ajatellut, etteivät lapseni osaa todella kaivata sellaista, mitä eivät tiedä olevan olemassakaan. Laiha lohtu on ollut sekin, ettei matkustaminen ole kovin vanha ilmiö nykyisessä laajuudessaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Olin itsekin täyttänyt ainakin 22 vuotta ennen ensimmästä matkaani Suomen rajojen ulkopuolelle (penkkarireissua Stockiseen ei lasketa mukaan ;o).

Viime viikolla sain kirjeen Saksasta luonamme asuneelta tytöltä. Sähköposti on edelleen melko harvinainen saksalaisissa kodeissa. Edellisenkään en ollut muistanut vastata, sähköposti tuntuu niin paljon luontevammalta, vaikka samat kirjaimethan kumpaankin kirjoitan. Kirjekuoren ja postimerkkien käsittely alkaa tuntua museaaniselta puuhalta. Saksalaistyttö on tulossa laivayhtiön sponsoroimalle ilmaisristeilylle ja pyysi kauniisti saada tavata edes muutaman minuutin työpäivän keskellä. Spontaanisti herahtivat liikutuksen kyyneleet silmiini: toki tahon tavat, ehkä voisimme nauttia lounasta yhdessä! Tästä on kehittymässä ainutlaatuinen ystävyyssuhde. Osaan arvostaa sitä. En uskalla toivoa omalle tyttärelleni aivan samanlaista aaltopituuksien tajuutta, mutta jonkinlaista lähentymistä vieraaseen kulttuuriin toki toivon.