...mainoksen rinnalla, sain muistutuksen autoni maallisuudesta melkein heti kruisailujuttuni jälkeen. Tarkoitus oli silloinkin pohtia kruisailusta luopumista. Autoilu on tuhlausta, monessa mielessä. Luonnonvarojen haaskausta ja nyt kovasti kalliin bensan käryttelyä ilmakehään on vaikea sulattaa.

Lisäksi liikenteen nopeus ja volyymi ovat kasvaneet hurjasti viime vusoikymmeninä, ihmishenki on helpommin vaarassa nykyään, vaikka autot ovat turvallisempia. Turvallisuudesta on tullut riski. Ei uskota vaaraan, ei pelätä enää. Kun nuoruudessani ajelin pappaladalla, siinä ei nopeuden ylittäessä 85 km/t tahtonut kuulla kunnollla mitä naapuri vieressä sanoi. Satasta ajaessa auto tärisi ja vauhdin kirjaimellisesti tunsi nahoissaan. Autoilusta on tullut yhä miellyttävämpää. Ei ihme, jos jengi vetelee hirsiä ratin takana.

Ja se ylistetty vapaus. Vapaudentunteeni vaihtui nopeasti omistavanl-uokan-ahistukseksi, kun iltahämäräissä pukkasin volvon puskuriin. Klassinen tilanne: hilpasin noppaan wc-papyrysta noutamaan lähihuoltsikalle. Juuri startatessa soi puhelin, vastasin ja lupasin soittaa heti takaisin. Nostin kytkintä ja aloin peruuttaa. Virhe! Katsoin taustapeiliin ENNEN puhelua, enkä puhelun jälkeen. Kyse oli sekunneista, mutta muuta ei tarvittu.

Naiset kuulemma mogaavat juuri näin. Huokaisin ja hyppäsin autostani ulos. Diplomaattitason sinisenmusta volvo seisoi takanani hieman kuolleessa kulmassa, joo, mutta.. olisi se komistus pitänyt hämärässäkin nähdä! Nuori nainen seisoi auton vieressä. - Mun moka, aloitin. Parasta myöntää aina heti, en olisi jaksanut mitään riitelyä. Pyyhkäisin puseron hihalla volvon kulmaa. - Ei muuten tässä mitään näy, taisi vaan hipaista. - Joo, ei minustakaan, sanoi tyttönen. Samassa kuskin puolelta kaarsi tytön äiti paikalle: - Tää ei oo MUN auto, mä oon vastuussa tästä autosta, tää on ollu just kolarissa...

- Rauhoitu, saat yhteystietoni, ei hätää. Mutta en edelleenkään nää tässä mitään, hillitsin naista. Käyntikorttini olivat mytyssä käsilaukkuni pohjalla ja sitä paitsi niissä on hauska kirjoitus virhe 'finish xx'. En viitsi mainostaa olevani finaalivirmassa töissä, joten aloin kirjoittaa lapulle yhteystietojani. Mietin siinä työpaikan numeron antamista, annoin lopulta kuitenkin. Onko työllinen henkilö luotettavampi kuin työtön, en tiedä, hädissäni taisin hieman kuitenkin olla. Ja nolo.

Kolme iltaa takana. Puhelin ei ole soinut, ei töissä, ei taskussa. Kaikenlaisia odotuksia ja jännityksiä - vaan eipä oo tylsää elo tää.