Kolmas lomaviikko. Olen sairas raivosta, pettymyksistä ja turhautumisesta. Minussa ei ole mitään hyvää. Olen lomalla peruspostiivisesta itsestäni. Ilman viisasta ystävää olisin jo vaipunut syvään alhoon. Olen raivoissani mielikuvitukselleni. Olen erinomainen keksimään vaikka mitä mukavaa ja hauskaa puuhaa: tehdään lomalla keittiöremontti, maalataan kaikki seinät, matkustellaan, telttaillaan, uidaan, mokkeillään, saunotaan, kierretään festarit ja puuhalandiat!

Olen ollut sairas. Ilkeä bakteeri ei jätä minua. Viides antibioottikuuri on vienyt mehut. Kolmannen kohdalla lääkäri totesi, että kehollani menee vuosi luontaisen bakteeritasapainon saavuttamiseen, antibiootit kun eivät tapa vain 'pahoja' bakteereja, vaan myös hyviä. Kaksi viikkoa lomastani heräsin joka aamu sietämättömään päänsärkyyn. Tällä viikolla pari aamua on jo ollut parempia.

En ole enää nuori. Tähän on siis alettava varautua. Fysikka voi pettää. Hermo menee. Raivo hiipii. Minut on hylätty. Ankkalinnassa kerran Hannu Hanhen uskomaton onni siirtyi Aku Ankalle. Hannu oli aivan hämmentynyt. En ole ollut hanhimaisen onnekas, mutta asenteeni on ollut luottavainen. Ihmettelyni elämäntilanteeni edessä on suurta. Ja samaan aikaan: tämä on normaalia!

(nyt lähden luonnonsuojelualueelle - ehkä henki karkaa sielustani siellä...)