Tämän unen näin 2 vuotta sitten:

Nousemme portaita ylimpään kerrokseen.

Esittelen huoneita vieraalleni, kunnes hoksaan:

- Miten olen unohtanut tuon oven kokonaan?

Avaan aulan nurkassa olevan oven ja tunnen ilon läikähdyksen.

Eteemme aukeaa avara, vaalea tila, jossa on vino katto.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olemme vintillä, jossa on väljää, tyhjää, valkean pölyn

täyttämää lattiaa, runsaasti ikkunoita, joista valo tulvii sisään.

Keskellä tyhjää vinttiä on isokokoinen persialaismatto, jonka kirkas puna

peittynyt tomuun. Maton yllä on pieni kirjahylly, jalkalamppu ja komea nojatuoli,

nekin kaikki tomun valtaamina.

Mietin: tämä kaikki on täällä, minua varten! Miksi olen unohtanut tämän

paikan, joka on vain minua varten!

Käännän pääni ja näen etäällä toisen oven, joka on pelkkää lasia.

Vieraani kysyy, eikö minua pelota tuollainen ovi, josta minua

voi tarkkailla. Vastaan iloisena: - Ei toki, sehän vain lisää turvallisuuden

tunnettani, kun tiedän, että siellä on joku minua varten.

********************

Kyllä, kolmivuotinen intensiivinen psykoterapiani päättyi tähän uneen. Tämän kauniinpaa kuvaa en olisi voinut terapeutilleni antaa ja minä häneltä lahjaksi saada. Terapian päättymisestä on nyt kaksi vuotta. Matka jatkuu, vaikka

matkaoppaani onkin siirtynyt taustalle, mieleni mutkiin.