"Mies se tulee räkänokastakin, muttei tyhjän naurajasta."

Miten olenkaan tuota(kin) sananlaskua inhonnut! Minulle huumorintaju on ehdoton osoitus älyrihmastojen vilkkaasta liikkeestä ihmisen (miehen) corpuksessa. Ja vielä: älykäs huumori, jos mikä, on seksikästä!

Minulta viedään liikkumalihasten alta raajat aina kun sanallisesti osuu ja uppoo. Kaikilla meillä on vain tämä yksi eloriepu täällä syleiltävänä, paljon on kiinni asenteesta. En suostu joukkoon tummaan, vaikka bluesista pidänkin (noh, joo, tytär tuli juuri kampaajalta ja näytti mustine hiuksineen, kavereidensa mielestä, Kleopatralta! heh, eivät kaikki teinitytöt ole kateellisia toisilleen --> iki-irvistää äitiys minussa).

Mutta siis totisen tulee suomalaisen miehen olla - ja naisenkin. Matala ääni lisää uskottavuutta. Mennään bussilla -sarjan Oliven ääni toisin muistuttaa Ameriikan Nuoren Niilon soundia. Uskottavia lauluissaan siis kumpikin - tavallaan. Politiikan retoriikka on soinniltaan matalaa ja taidokkaan hidasta. Kimittävä hösöttäjä ei varmasti saa edes papereitaan järjestykseen, vaikka kuinka tehokas työssään olisikin.

Prosperon kanssa pohdimme huumoria aforismeissa, ja iloa laajemminkin. - Ilo ei ole uutinen, lohkaisi Prospero ja haastoi minut! Eihän tuota voi allekirjoittaa, kele. Ryhdyn ilo... auts, öh. RRRRyhdyn ja ryhdistäydyn Ilon Lähettilääksi.

Kun lapseni olivat pieniä, peittelin heidät joka ilta samoin riitein: - Painaako jokin mieltäsi, satttuiko jotain, mikä aiheutti pulmia? Aika helposti pääsimme kiinni päivän pettymyksiin, haavoihin. Kuuntelin, mietimme ratkaisuja hetken. Lopuksi kysyin: - No, mikä oli Päivän Paras Sattumus? Joskus piti hieman tonkia Päivän peuhujen alta löytyvää iloa, mutta - aina - se löytyi. Sen ajatuksen kera sitten sammuttelin valot ja suukotin lapseni Nukku-Nellin napaseudulle. Saman päivityksen teen itselleni ennen unta.

Päivän piristys: Sain viestin, jossa nettisurffailija oli lukenut blogiani. Hänelle tästä tuli Virkistysaukko,  hänen lisätessä blogini suosikkeihinsa. Hänen Explorer-selaimensa kaappaa ikonin ko. sivun antamien koordinaattien mukaisesti ja Vuodatus.netillä se on V. Mielelläni ylläpidän virkistystä tirkistysten kera.

Tämä kuulosti hauskalta, sillä fiilikset ovat olleet muusta aukosta... Edes minä, ikihymyn hyytymättömyydestä hämmästelty, en jaksa aina. Kun sairastaa, pitäisi muistaa levätä. Kolmas antibioottikuuri runnoo sisuksiani. Bakteeri kasvaa labralinssin alla kuin tieteiselokuvan geenimutatoitunut ameeba. Miten osaakaan ihminen semmoisenkin itsessään kasvattaa?

Kyllä, korvissa soi - vaihtovirtainen paluu mustaan (AC/DC: Back in Black). Soittopojat elää -äänessään