"Älä töki petoa tylsällä kynällä." -  Lassi Kämäri. Käykää ihmeessä tarkistamassa mistä on kyse: http://paavo.vuodatus.net/ Ystäväni Lassi on julkaissut esikoisensa! Eikä minkä tahansa esikoisen, vaan vauvan vaativimmasta päästä. Tämän esikoisen raskausaika on ollut liki elämän mittainen. Aforismit ei synny kevyesti, eivätkä puolihuolimattomasti. Niitä viimeistellään, rakennellaan ja hiotaan. Ne ovat sanallisia timantteja, joista spektrit heijastelevat uusia sävyjä kunkin lukijan silmiin.

Olen hyvin onnellinen tästä Tapauksesta. Samaan aikaan Suomeen ollaan perustamassa Aforismi-yhdistystä, jolle Lassi ehdottaa nimeksi Marginaliaa. Kuten Lassi kirjoittaa: "Suomen kieli elää - lävistettynäkin". Tämä hankala, kummallinen, marginaalinen kieli on minulle hyvin rakas. Usein koen, ettei minulla ole muuta tässä maailmassa, ja sitten jo itken, kun havahdun, MITEN paljon minulla on!

Kirja julkaistiin viime viikon lopulla ja sen jälkeen Lassilla on ollut haipakkaa: radiossa toissa päivänä, aamu-tv:ssä eilen, kulttuuriuutisten haastattelu tullee pian ulos... Julkisuus uhkaa yhteiskunnallista ja terävää tarkkailijaa aivan samoin kuin silikonimissiä. Mutta Lassi on jämerää tekoa. Uskon, että media ei häntä viilaa linssiin, vaan kirjailija viilaa mediasta uusia ajatelmia, näkee sumun läpi.

Hassu sattuma, että samaan aikaan kun sivusta seuraan nousevan kirjailijan tähteä, vein lounalle erään vanhemman polven kirjailijan ja kääntäjän. Hän maustoi älyllään ja pehmeällä huumorillaan lounaamme. Meillä on yhteinen projekti ja olen ollut siitä innoissani. Näin paljon sanaihmisiä! Miten olenkaan voinut kulkea muillaa mailla? Runojen, sanojen laulumaat ovat täällä, minussa, teissä, meissä, aina läsnä.