Enkä, en enää!
En suostu olemaan

se hiljainen, söpö pikkuvaimo

sirot sormet pikkuhaavoilla
terälehtimäinen iho raastettuna
tunnin perunankuorimisen jälkeen

silmät kyynelissä sipulimyrskystä

Mute-katseellasi vaiennettuna
päällepuhumisesi kruunaamana
näkymättömäksi sivuutettuna
väärällä puolellasi, oikealla

Opin nopeasti, opin jättämään
itse itseni viistoon, askelen päähän

jättämään oman lautaseni pois

runsaasta sukupäivällispöydästä

Vähitellen kuorit minut itsestäni

irti, erikseen, irralliseksi kaikesta

Olin vieraana majoituspaikaksi

lavastetussa omassa kodissani

Kunnes kuulaana, hiljaisena aamuna

nousin, lähdin sanomalehden takaa

huomaamattasi, kuulemattasi

jäi vain kylmä kahvi mukiin

(kirjoitin ja julkaisin 07.01.2006 - 02:23)

                                  *               *              *

Rakkauden uhan alla

Sinä tukahdutit sanani nieluuni

kurkustani kiipesi

veriseppiä, sarvihäröjä, rikkipimiköitä,

erakkokuoriaisia

mustanpuhuvia, kiiltävänkelmeitä

vilkkeläsäärisiä, teräväsaksisia

tuntosarvet koholla

Sinä sumensit silmäni iirikset

mustuaisissani liihotteli

juurilasisiipiä, paahdekääpiökoita,

kuuyökkösiä, kallioiskätkökääriäisiä

läpikuultavia, hopeanhohtoisia,

väreileväsiipisiä, naamioituvia

alati liikkeessä

Sinä vaimensit korvani alasimet

korvakäytävissäni törmäilivät

toisiinsa eksyneet korvayököt,

viiksisiipat vailla kaikuluotaimiaan

kaikki äärimmäisen

uhan alla

minäkin, rakkaudessani

Kunnes opin

uskomaan, luottamaan

itseeni

suu, silmät, korvat ammollaan

vastaanottamassa                         rakkautta

(Tämäkin on jo kaukaa: 05.12.2005 - 00:46)