Käännyn
kohti tuttua tummaa
ääntä lapsuudestani
 
sormi hipaisee poskeani,
melkein terve jo, haavaa ei näy,
sanoilla ja teoilla parannettu
 
samoilla, sukupolvesta toiseen
lupaukset pidetty, toivo kannettu,
rakkaus siivitetty myötätuuleen.
 
Kohtaan
syvimmän minuuteni hänen
katseessaan, eleessään.
 

Minä olen minä, jäljillä täällä.