Huiiih, miten tässä näin pääsi käymään?

Blogi, Tirkistysaukkoni mun, oli minulle henki ja elämä - ainoa takuuvarma piilo-suoja-ilo. Sitten tuli Elämä - ja vei mennessään. Minä, joka niin kaipasin, pääsin takaisin Elämään. Ei tämä uutta ole, ennenkin elämässäni kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle ja muut asiat liikehtineet kuin valtamerilaivat, syvällä ja vakaasti, kohti uutta.

Tuli Mies, sulki syliinsä, kuljetti eloon. Tulivat Muutokset. Työpaikan vaihto, lasten muuttoja, muutoksia, lapsenlapsi, sotaveteraanin muutto ja uuden työn opiskelu ja sopeutuminen uusiin seiniin kaikkialla. Työhöni kuuluu mm 4 eri toimipistettä, runsaasti uuden haltuunottoa, lukemista, selailua, tapahtumaa isossa organisaatiossa. Iloitsen suuresti työstäni, saan siitä paljon, vaikka ehkä joudinkin antamaan itsestäni sille ison osan.

Kirjoitin yhden lauseen, josta pidin. Kirjoitan sen tähän. Olkoon se paluun alku. Vielä minä palaan sanojeni ääreen.

Särkyvän sään ääni

jäiden lähdössä.

 

Aina, kun jokin muuttuu, jotakin särkyy. Nuorempana ei suostunut siihen. Nyt kohtaan tuota särkymistä iloiten.

Olkoon tämä pieni Pääsiäispohdinta myös.

On suurta armoa särkyä. Eheytyminen alkaa vasta, kun on uskaltanut. Rikkoa ja rikkoutua.

 

Palokärki nakuttaa, jäälautat siirtyvät, valo ei väistä, olkoon - kevät!