Varoitettiinkö meitä? Kertoiko kukaan elämänpolun mutkista ja karkeista kivistä reitillämme? Kuiskuteltiinko sodista, murhista, maailman pahuudesta?

Kyllä meitä varoitettiin, mutta kuuntelimme huonosti - minä jopa suljin toisen korvani. Edelleen en kuule kaikkea kuultavakseni esitettyä. En kuule tai ymmärrä. Sivuun menee joka tapauksessa. Sydän kuljettaa ohi. Tunne vie aaltoihin puheet ja joskus huudotkin.

Emme halua uskoa pahaa emmekä pahaan. Se lienee äitiyden hinta. Joku on aina jonkun lapsi. Äidit kuulevat tosin.

Siksi tarvitaan isiä. Muun muassa.

Isät kuulevat rakkauden läpi ja lävitseminä. Kuiskaukset ja huudot. Isät kuulevat tosin. Äidit kuulevat, joskus liikaakin. Yhdessä, isä ja äiti, muodostavat lasta suojaavan turvan. Poluilla saa ja kuuluu tärveltyä. Rakkaus kuljettaa, moneen suuntaan.

--Kliseistä, mutta olkoon!