Kesä suo ihmiselle lempeyden, mahdollisuuden lempeen, saa lempimään - ei empimään, lämpö kun lisää rohkeutta! Talvisin lämpö pitää itse tuottaa, kesällä lämmön saa kuin ohimennen, hikoilematta - ja silti iho helmeilee. Lempeys näkyy ihmisten kasvoilla, raskaan talven jälkeen lempeä tuuli saa hellittämään hieman vaatimusten keskeltä.

Reko Lundan on kirjoittanut ihmisen perustarpeesta seuraavan lauseen: " Ihminen tarvitsee jonkun, joka hyväksyy hänet siinä yhteydessä, jossa hän elää." Hyväksyminen on lempeyttä, suvaitsevuutta, lempeyttä toista kohtaan.

Monen kuulee kaipaavan 'hyväksytyksi tulemista sellaisena kuin on'. Minuus ei leiju avaruudessa, vaan sillä on historiansa ja tulevaisuutensa. Toisen ihmisen elämällä on aina oikeutensa, jota muut eivät voi eivätkä saa määritellä.

Lempi on kaunis naisen nimenä, ja valitettavan unohdettu suomen kielen sana. Kannatan ehdottomasti lempeä, lempeyttä, lempimistä! Kauan eläköön Lempi keskuudessamme!