Elämä ON ihme jokaisessa arkipäivässään.

Minulla on siitä lukemattomia ja luettuja todisteita. "Onni nukkuu vaan vihreän veran alla", lauloi J Karjalainen. Tiesin sen uinuvan, mutta niinkuin kaikilla, uskoni horjui useasti. Pelkäsin Onneni kuolleen, kadonneen iäksi.

Jokapäiväisiä Ihmeitä ja Onneja on elämässäni monia. Päällimäisenä kaikista en lakkaa hämmästelemästä Puolison löytymisen Onnea.

Minua naurattaa, kun ajattelen, kuinka lähellä ja kaukana hän oli elämääni tullessaan. Asui toisella paikkakunnalla, toimi minulle tuntemattomilla aloilla, eli elämäänsä erillisenä. Ja kuitenkin, meissä kohtasi Se Tärkein: Kaipuu Toisen Kainaloon.

Kohtasimme lokakuussa 2006. Vain kolme päivää (!) aiemmin olin kirjoittanut näynomaisen tekstin blogiini. Runossa päätin käsitellä sellaista ylpeyttä, jota rakastava ihminen läheisiään kohtaan tuntee. Halusin voimakkaasti pitää kiinni ajatuksesta, että meillä kaikilla on Joku, josta  olemme ylpeitä ja Joku, joka on meistä ylpeä.

Niin syntyi tämä teksti (myös alla), josta olen 'iloinen ja ylpeä'  yhä - enkä vähiten siksi, että Rakkaani luki sen melko pian kohtaamisemme jälkeen ja vakuuttui tunteistaan luettuaan omista tunteistaan minun kauttani. Hän koki löytäneensä soulsiskonsa.

Niin moni kulkee täällä yksinään, vaikkei tahtoisi. Tutkimukset ovat osoittaneet parisuhteen torjuvan masennusta ja dementiaa. Uskon, ettei kenenkään ole hyvä aivan yksinään. Jos ei parisuhde ole mahdollinen, niin ainakin läheisiä me tarvitsemme.

Toivon, että voisin mahdollisimman monelle vakuuttaa, että Onni Toisen kanssa on mahdollista. Ei Onni ole vaikeaa, ei vaativaa, ei raskasta, ei kiristävää. Se on helppoa ja yksinkertaista - silloin, kun uskaltaa siihen antautua ja kohtaa Sen Oikean.

Liian moni tuskailee epätoivoisessa ssuhteessa, joka pelon, tavan tai tottumuksen vuoksi. Rehellisyys itseä ja toista kohtaan on kunniottamista ja rakkautta, ei totuuden kiertäminen. Tiedän myös suhteita, jotka on lopetettu liian varhain, liian helposti. En kannusta ketään siihenkään.

Uskon, että rakkauteen kuuluu luottamus ja kunnioitus, ilo ja rehellisyys. Huumoria unohtamatta, elämä ei saa olla liian totista! Helpot eväät, kunhan uskaltaa katsoa eväskoriin!

Pride and Joy

Tätä iloa ei minulta viedä!

Iloni on kasperiina-nukke vieterilaatikossaan,

pomppaamassa laatikostaan aina kun sille

selän kääntää, silmän sulkee ja ohitse kulkee.

Pooojonggg! Vieteri värisee ja ilma väreilee:

ilo kaikkialla, tarttumassa olkaan, tanssimassa

sukassa, renkaina iiriksissä, kirsikoina poskissa.

Tässä minä marssitan rakkaitani markkinoilla:

näkevät ahkerat räätälit, huokaisevat huojuvat

mummot ja tarkkaavat ankarat talonpojat meitä.

Käsikynkkää astumme mieheni ja minä, upea

pari, täynnä rakkauden iloa ja ylpeyttä,  komeat

poikamme ja veihkot tyttäremme rinnallamme.

Tätä iloa ja ylpeyttä ei saa rahalla, ei myydä torilla,

osteta luotolla, ei varas riistä, ei koronkiskuri kiristä,

ei palkkasoturi tapa, ei kuoleman kuriiri kalmistoon kuskaa.

Tämä rakkaus rinnassani paisuu ja laajenee, kurkottaa

ylitse historian morttelin ja ohitse ajan kyberprinssin, kun

valtakuntani rajattomasti rakentuu tälle ylpeydelle ja ilolle!

                           *                    *                  *

Alle oli useita vaihtoehtoja, josta nyt kuitenkin valitsin tämän (muita olivat hjulvattomat Eläkeläisten Onni on perseestä tai Klamydian Onni suosii kusipäitä):