Kätesi kattaa kehoni jokaisen solukon

akilleen kantapäästä pääni aukileeseen.

 

Olet Styks, jossa kastaudun kasvoista

molempiin kantapäihin, virtaan sinussa.

 

En päästänyt päätäni luutumaan, jätin aukon,

josta kuljet sisään ja ulos, hengität minussa.

 

Kätesi alla, suojaamalla, katseesi saatteessa,

lennän siivet avoinna, horisontin harmaassa.

 

Auringon kährästä, meren mullasta, ilman

pelkoa pudottaudun lehtiviherään macchiaan.