Olen viime aikoina hämmästellyt elämän kulkua - juu niin, taas.

Minä kasvoin eri kaupungissa kuin vanhempani. Elin erilaista elämää. Minun lapseni ovat eläneet koko elämänsä minun kotikaupungissani. Niinpä he kulkevat tuttuja polkuja, kukin silti tavallaan.

Poikieni kohdalla erilaisten reittien raivaaminen tuntui luontevalta. En ole ajanut mopolla pitkin metsiä salaa, tsygellä kyllä. En kuhissut kuten poikani teini-iässä, enkä ollut yhtä rauhallinenkaan kuin toinen poikani. En elänyt poikain elämää, elin poikatytön (ööh?) elämää, eri vuosikymmellä, erilaisessa kaupungissa, vaikka samassa.

Olen perheeni ainoa tytär. Aivan kuten tyttäreni on perheensä ainokainen. Viime aikoina tyttäreni kokemukset ovat palauttaneet mieleeni lukuisia muistoja. Lukioaikani Helsingissä oli hauska ja miellyttävä kokemus. Toisin kuin peruskouluni, josta jäi surullisia muistoja.

Lukiossa tajuntani sai tilaisuuden, koin saavani olla minä. Pidimme tiiviisti yhä, luokkamme oli käsittämättömän pieni, vaivaiset 17 oppilasta. Huumori hitsasi meidät yhteen. Muistan yhä vitsejä noilta vuosilta.

Iloitsen isosti, kun tyttäreni on saanut kokea koulussaan lämpöä, ystävyyttä ja viisautta. Koulun rehtorina toimii poikkeuksellisen lahjakas henkilö, joka on luonut kouluun ainutlaatuisen ilmapiirin. Koulun henkilökunta jaksaa ja viihtyy - ja siksi myös oppilaat viihtyvät koulussaan.

Koulun vanhojen tanssit olivat tunnelmallinen tilaisuus, johon oli perjantai-illaksi kutsuttu läheiset ihailemaan lukion vanhojen luomaa ohjelmaa, tarjoiluakin oli. Nautin joka sekunnista. Nauroin ja kyynelehdin vuolaasti. Miten kauniita, miten sulavia! Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen!

Iäkäs isäni kysyi: - Tahtoisitko itse olla tuolla? - Oih, minähän olin siellä! Olen kokenut tuon ja nyt iloitsen, kun tyttäreni kokee saman. On oikein nauttia naisellisuudestaan, on oikein olla nuori ja onnellinen. On oikein, että on hetkiä huolia vailla! 

Ei, en enää haluaisi kokea samaa uudelleen. Haluan kokea niitä suuria tunteita, joihin nyt kykenen. Haluan jakaa tunteeni ja iloni läheisteni kanssa juuri nyt, juuri näin. En olisi kovin nuorena kyennyt Tähän Rakkauteen, jota nyt saan Mieheni kanssa kokea. Olen hyvin onnellinen, tässä ja nyt.