Yksinhuoltajuus on toisiaan valtava ilo ja onnistumisen kokemus.

Mutta on yönmustia hetkiä, jolloin yksinhuoltajuuden tuomat pulmat kasvavat megakokoon. Syyllisyys kuuluu aina vanhemmuuteen, mutta yksinhuoltajilla sekin painaa kaksinkertaisesti.

Yksinhuoltajalle sanotaan mm. seuraavia lauseita:

- Et huomioi lapsiasi tarpeeksi
- Lellit lapsiasi liikaa
- Lapsesi tarvitevat miehen mallin
- Elät nuoruuttasi, unohdat lapsesi
- Käytät sosiaaliavustuksia hyväksesi
- Teit lapset saadaksesi yhteiskunnan apua
- Ostat niiden huomion
- Mikseivät rahasi riitä, ole tarkempi
- Et muista lapsiasi, koska sinulla on uusi seuralainen
- Keskityt liikaa lapsiisi, unohdat oman elämäsi

Yksinhuoltajaisät kohtaavat rankkaa epäilyä:
- Et mitenkään voi selvitä tuosta
- Lapset tarvitsevat äidin
- Osaatko muka laittaa ruokaa
- Lapsesi eivät opi tunne-elämää ... plus kts. yllä

Mielenkiintoista on, että usein sama ihminen voi lausua eri tilanteissa aivan päinvastaisia väitteitä. Myös läheiset, ystävät ja sukulaiset katsovat perheen tilannetta omista näkökulmistaan. Hekin saattavat lausua hyvää tarkoittavia neuvojaan aivan eri suunnilta. Yhden mielestä yksinhuoltaja on oikeassa toimiessaan näin, toisen mielestä taas täysin väärässä toimiessaan noin.