(Talvi keskellä kesää?)

- ehdin tehdä jouluikkunan (ei enää omille, vaan veljenpojan lapselle)
- ehdin leipoa sekä serinakakkuja että ässiä (ja ämmiä, eetä, aata ja teetä)
- ehdin suukotella kinkkua uunista nostavaa miestä (loistava maku - kummassakin)

- ehdin suukotella mistelin alla (kekseliäs mies toi kukkakaupasta)
- ehdin valita kuusenkoristeiden värit (nyt vain punaa ja kultaa)
- ehdin joulusaunaan (jo aamulla kymmeneltä)

- ehdin viimeistellä kattauksen (löysin sopivan väriset lautasliinat)
- ehdin ostaa joululahjat (aikaansaava mies auttoi)
- ehdin paketoida lahjat (näppärä mies paketoi)

- ehdin siivota yläkerran kirjahyllyn (jonne kaikki roina aina jää)
- ehdin ihailla pihavaloja (mies viritteli uudet, jotka ostin, luulin, ettei vanhoja ole)
- ehdin itkeä onnesta pari kertaa (enkä kertaakaan mielipahasta)

- ehdin pohtia miltä kaikista tuntuu (viisas mies pyysi pohtimaan vähemmän)
- ehdin käydä Ukilla (ja lukea kaikki sinne saapuneet joulukortit)
- ehdin katsoa leffan alusta loppuun nuoren kanssa (enkä pomppinut pois)

- ehdin kuunnella levyjä (Van The Mania, Kansasia, Keb'mo'ta, Kasmiria)
- ehdin poiketa naapureilla (viedä joulutervehdykset)
- ehdin Tapanina terveyskeskuksen jonoon (vain 40 potilasta edelläni + kiireelliset)

Tänä Jouluna ehdin tajuta Muutoksen Tuulet ja kuunnella hiljaa meitä - ja itseäni.

Ulkona tuulee, välillä ikkunoista sisäänkin. Mutta kun ikkunan sulkee, sytyttää kynttilän ja painautuu Läheisen viereen, on siinä. On siinä. Kaikki.

Yksinkertaista ja kevyttä. Ei lainkaan Jouluraskasta, ei lainkaan Jouluikävää. Syntymä ja Lähtö, uuden vuoden alku, vanhan vuoden meno. Elämä meissä ja maailmassa.