Kuopus ja piano - ennen toisen poismuuttoa.

Mikä tekee kodista kulttuurikodin, pohdimme kahvipöydässä. Ainakin siellä harrastetaan kulttuuria, ehkä jopa tehdään kulttuurityötä. Entä se kulttuuri sitten, millaista se on? Muistelemme käyntejämme lapsuutemme kulttuurikodeissa.

Valtava flyygeli täytti alakerran, sellonsoitto kantautui pihalle saakka, kirjapinoja siellä oli kaikkialla, seinät täynnä kirjahyllyjä. Vanhoja huonekaluja niillä oli, semmoisiakin, joille ei saanut istua, koska ne olisivat menneet istumisesta rikki.

Jos seinillä ei ollut kirjahyllyjä, ne oli vuorattu vanhoilla kultareunaisilla tauluilla, joista monet esittivät suvun jäseniä. Pölyistäkin niillä oli, eihän kukaan koskaan jaksanut raahata jättimäisiä mattoja ulos tai tomuttaa kotikirjastoa. Ruokaa saattoi vähän, tai se oli kehnoa, koska kukaan ei ollut kiinnostunut niin arkisista asioista.

Entä perheenjäsenet? Ne tuntuivat olevan omissa harrastuksissan, kuka keräili postimerkkejä, outojen kasvien nimiä tai harrasti kuolleita kieliä, siis sanoja. Perheessä saattoi käydä keittäjä, lastenhoitaja ja siivooja. Kotiapulaiset alkoivat olla katoava luonnonvara jo tuohon aikaan, au pair -tyttöjä tai vaihto-oppilaita saattoi sen sijaan tavata. Hehän opettivat samalla lapsia puhumaan rohkeasti vieraita kieliä.

Suuri suku ja sen järjestämät juhlat olivat osa perheiden traditioita. Isotädin syntymäpäivät olivat tärkeä juhla. Vanhemmat olivat paljon poissa, ulkomailla tai työhuoneissaan tai esim. oopperassa joko esiintymässä tai yleisössä. Kohdatessaan lastensa ystäviä he tervehtivät aina kädestä ja vaihtoivat muutaman ystävällisen sanan. Lopuksi vielä terveiset kotiin.

Millainen on kulttuurikoti tänään? Voisiko se olla koti, jossa huolehditaan perheenjäsenistä, keskustellaan, ollaan läsnä, kuunnellaan ja tullaan kuulluksi. Ei juopotella, eikä käyttäydytä huonosti. Syödään terveellisesti, mutta ei hysteerisesti, nukutaan riittävästi ja liikutaan juuri siten, kuin kullekin parhaimmalta tuntuu. Luetaan nettiä, lehtiä ja kirjoja tasapuolisesti. Lauletaan ja soitetaan tai kuunnellaan monipuolisesti musiikkia. Jos on perinteitä, niitä arvostetaan. Samalla ollaan avoimia uutuuksille.

Tutustutaan museoiden ja näyttelyiden tarjontaan, käydään teatterissa ja oopperassa. Ja kotiin tultua keskustellaan - taas. Ei vaieta, ei lamaannuta, ei kadota toisilta omiin huoneisiin, omille koneille. Läsnäolon kulttuuri kuulustaa leirinuotiolle kokoontumiselta ja se lieneekin kulttuurin syntypaikka. Leiritulilla syötiin hyvin, tarinoitiin, musisoitiin, esiinnyttiin. Kulttuuri syntyy yhteydestä toiseen ja itseen.