Mies on selvästi yli 80-vuotias. Hän horjataa, kun linja-auto nytkähtää liikkeelle. Hän astuu askeleen istuakseen penkille, mutta samassa kuski kääntää rattia vimmatusti ja auto kääntyy 90 asteen kulmassa vasemmalle. Mies heilahtaa puolelta toiselle, lyö kipeästi kylkensä penkin kulmaan. Vasta kun bussi etenee täysin suoraan, hän kykenee istahtamaan. Mahdollisimman lähelle ovea, jotta pääsee nopeasti pois. Niin nopeasti kuin hänen ikäisensä invalidi kykenee.

Päivä on ollut raskas hänelle. Nopeutta vaaditaan kaikkialla. Kaupan kassa ei ymmärtänyt hänen kertomustaan varpusista, vaikka ne ovat lentäneet kaupan sisäkatossa jo kuukauden. Rouva kassalla katsoi hänen ohitseen seuraavaan asiakkaaseen. Miksi pitäisi kuunnella jonkun vanhuksen höpötystä varpusista?

Pankkiautomaatti oli nielaissut hänen korttinsa, koska kirkkaassa auringonpaisteessa hän ei nähnyt näyttöä kunnolla. Tunnusluvun muistaminen oli muutenkin hankalaa. Hän oli jonottanut pankissa kaksi tuntia ennen kuin pääsi nostamaan rahaa. Uusi pankkikortti luvattiin sentään postittaa kotiin, sitä ei tarvinnut jonottaa pankissa.

Kaupungin kaduilla ihmiset kulkivat kummallisesti, nytkähdellen ja törmäillen. Anteeksipyyntö oli unohtunut monelta. Eräskin mies käveli suoraan kohti ja töytäisi häntä osuen sotavammaan, joka vihlaisi ilkeästi. Kovin moni puhui itsekseen, tai niin, tiesihän hän: matkapuhelimen laitteeseen, joka oli kiinnitetty takin kaulukseen tai korvaan.

Bussiin nousee tyttö. Hän vilauttaa matkakorttiaan leimauslaitteelle, pysähtyy hetkeksi, antaa katseensa kiertää tyhjän bussin tiloissa. Hän katseensa kohtaa miehen ja päättäväisesti hän kulkee käytävää pitkin ja asettuu istumaan miehen viereen.

- Oletko sä jonkun ukki, kysyy tyttö mieheltä uteliaana.
- Olenhan minä, monenkin, vastaa vanha mies hymyillen.
- Kuinka monen, tunnenko mä niitä?
- Olen seitsemän lapsen isoisä, et taida tuntea heitä kaikkia.
- Onko niistä joku koululainen?
- Kyllä on, käy Lähiön peruskoulua.
- Hei, mäkin käyn sitä koulua! Mikä sen nimi on?
- Hän on jo yläluokalla, Matti.
- Jaa-a, minkä näköinen Matti on?
- Matilla on tumma tukka ja silmälasit.
- Mmmh! Semmoisia on meidän koulu täynnä!
- Mitä sä teet niiden lasten kanssa?
- Nooh, juttelen kaikenlaista, joskus kävin kalassa.
- Ihan tosi! Mäkin tykkään kalastaa! Mun lempikala on lohi.
- Minä pidän silakoista ja kyllähän lahna on maistuvaa.
- Meillä on, kuule ukki, paljon yhteistä!
- Niinpä taitaa olla.

Bussi pysähtyy pysäkille. Tyttö kääntyy ja jää odottamaan miestä.
- Onko meillä yhteinen matka, hän kysyy.
- Minne sitten menet, kysyy mies.
- No kouluun tietenkin!
- Ei, en minä enää koulua käy.
- Asutko sä täällä päin?
- Kyllä, tämän kadun varrella.
- Mä tuun katsomaan sua joskus!
- Tervetuloa, milloin vain.
- Hei!
- Hei!

Vanha mies jatkaa matkaansa hymyillen, vilkaisee taakseen. Tyttö juoksee koulua kohti, kun vapaaksi pyrähtänyt varpunen, täynnä iloa ja elämää. Miehen silmässä vilahtaa kyynel.