Luin kirjan, jonka kirjoittaja on vasta valittu Suomen kirjailijaliiton puheenjohtajaksi Kari Levolan jälkeen. Onnea!

Tuula-Liina Varis: Irma
 
Kirjan nimi on aina avain teokseen, tavalla tai toisella. Tässä yhteys on suora. Irmasta tulee kokonainen nainen kirjan mittaan. Irma on nimenä germaanista alkuperää ja merkitsee "kokonainen" tai "universaali". Kertomus Irmasta on kertomus universaalista naisesta, missä tahansa, milloin tahansa. Romaani on kehitystarina. Irma kehittyy ja kasvaa aikuiseksi, kokonaiseksi ihmiseksi.
 
Pidin romaanin rakenteesta. Romaani on jaettu neljään jaksoon: Irma Valtonen vapaassa maassa, Tero Tikkaseen hullaantunut nainen, Markus Valtosen armovuosi ja Irma katsoo peiliin. Romaanissa on neljä erilaista kertomusta, se alkaa Irman äänellä ja päättyy Irman sisäistyneeseen, kypsään puheeseen. Välissä on kahden miehen kuvaukset elämistään ja suhteestaan Irmaan. Muiden jaksojen otsikoissa esiintyvät henkilöt kokonimillään, viimeisessä Irma on itsenään, ilman isältä tai puolisolta saatua sukunimeä. Kirja lopussa noin 60-vuotias Irma pohtii ja määrittelee itseään.
 
Naiseus on kummallista. Ensin Irma pelkää raskaaksi tulemista - kukapa ei olisi joskus pelännyt. Tultuaan lopulta raskaaksi, hän keskittyy lapseensa ja taiteiljapuoliso etsii seuraa muualta. Päästyään vaivalloiselta työmatkaltaan kotiin, käy ilmi, että Irman pyykit on nostanut narulle Toinen Nainen, Lapin Noita, Ursula. Pahin loukkaus ei ole naiminen, vaan pyykkien levittämien.
 
Varis kuvaa hienosti arjen intiimiyttä. Jos naisella ei ole yhteistä likipyykkiä miehen kanssa, hänellä ei ole todellista suhdetta mieheen. Kuulin kerran miehestä, joka hoki naisystävälleen tahtovansa 'olla irti arjesta'. Nainen tajusi nopeasti olevansa tälle miehelle Toinen Nainen, jonka kanssa arkea ei jaettu.
 
Haastattelussa Varis kertoo romaaninsa tematiikan: ihmiset ovat toistensa tulkintoja. "Me kaikki olemme toistemme tulkintoja, Irma oli lukenut eräästä esseestä". Irmalla ei ole kuin omat tulkintansa, niillä on selvittävä.

Kirjan viimeisessä luvussa Irma pohtii elämäänsä, taustaansa, vanhempiaan. Irman isä on hävittänyt äidin kaikki kirjeetkin. Irma ei voi tietää "Millainen tyttö äiti oli ollut, minkälainen nuori nainen"  hänen varhain kuollut äitinsä oli. Romaanissa esitellään Irman eri ikäkaudet, ja viimeisessä luvussa Irman elämän kuva alkaa hahmottua peiliin ja peilistä Irman sisälle, minuudeksi, minuuteen.

Luku on täynnä lauseita, joita voisi tarkastella ironisesti. Silti ne sisältävät yksinkertaisia totuuksia:

"Ruman naisen on helpompi vanheta kuin kauniin."
" Isän tyttöjen sanotaan kasvavan vahvoiksi."
" Sinä kestät, kun äitikin kestää."
"Kyllä sinä pärjäät" (hymy peilikuvalle)
"Ei elämänohjeita, ei käskytystä, olet vain"
"Låt axlarna falla", lainattu Ranskassa asuvalta kuvataitelijalta (Hannu Väisänen?)
 
Varis kuvaa ikääntymisen tuomaa jatkuvaa herkistymistä: iho ohenee, ei parkkiinnu. Kun kuulen lapsen itkua, muistan kaikki elämäni aikana kuullut lapsen itkut. Tunnistan tuon tunteiden sakeamisen. Vanheneminen on syvä kokemus, haluaa Variksen Irma meille vakuuttaa.
 
Jooga pelasti Irman avioeron jälkeisestä turtumuksesta, fyysisestä ja psyykkisestä kivusta. Irma ei sairastunut syöpään, toisin kuin ystävättärensä Jatta, jonka taudin etenenemistä Irma ystävänä seuraa. Irma näkee ex-miehensä otsassa väkivaltaisen Ursulan iskun jättämän arven, Irma kokee avioeron jälkeisen hullaantumisen Teron kanssa, seuraa lastensa kasvua. Irma kulkee läheistensä sivulla, mutta oppii kulkemaan myös omia polkujaan.

Variksen ironia on terävää, mutta lempeää, ihmistä kunnioittavaa. Varis rakentaa henkilöhahmonsa monivärisiksi, särmikkäiksi, hassuiksi - ihmisiksi. Tero Tikkasen yöllä humalapäissään "piirtämä sydän näytti aamulla munuaiselta, eikä hienoista lauseista, viisauksia rakkaudesta, saanut mitään selvää".

Niin on elämäkin. Usein aamulla erilainen kuin yöllä.
 

                                    *                        *                     *

Lisää Irmasta toisaalla:
 
Mervi Kantokorven mainio kirjoitus Variksen kirjasta:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Keski-ikainen nainen...

http://lukupiirin.helmiblogit.mtv3.fi/2008/10/01/irma-oi-irma/