Olen ollut suojeleva pullonkorkki
tiukasti pullonsuuhun imaistuna.

Olen varjellut pullon makeaa sisusta
sisulla, surulla ja pitkämielisyydellä.

Kunnes tuli mies, kiskaisi minut irti
murheesta, joi säilötyn juoman ja

heitti minut kauas meren rannalta
tanssimaan vapauteni ääniaalloille,

sukelsi mukaani, nuolaisi huuliani,
kellui, nauroi ja pulppusi elämää.

Me kellumme haihtuvina horisonttiin,
vailla määrää ja päätä, elävinä meren.