Käsittämätöntä. Enää neljä yötä Jouluun. Tänä vuonna Vappu on minulle Joulu, Juhannus, Talvipäivän tasaus, Vappu, Helatorstai ja mitä näitä nyt onkaan. Juhlien Juhla, kaikki kerralla ja bonukset päälle.

On puoli vuotta siitä, kun uskalsin ottaa uuden askeleen elämässäni. Kysyin kysymyksen, jota kukaan muu ei olisi voinut kysyä: - Voisitko asua kanssani - siis jos ei tarvitse ottaa mitään huomioon, ei muita eikä asioita. Vain pelkkä mahdollisuus asua yhdessä.

Nähtyäni onnen kyyneleet Miehen silmissä, ymmärsin sanoittakin. Voisi. Maailmassa parasta on nukahtaa tuttuun syliin ja siinä herätä. Täydellinen yksinmielisyys asiasta. Elämä on opettanut, että asioihin on syytä valmistautua ja rauhallisuus on parasta. Ryhdyimme puhumaan asiasta ääneen. Tuskin löytyy montakaan, joka ei yhteenmuuttoamme tietäisi.

Läheisemme ovat asian ymmärtäneet, minun kotona asuvat lapseni ovat suhtautuneet asiaan myötämielisesti, Esikoisesta puhumattakaan. Ehkä jopa jo niin, että 'koska se nyt sit oikeen muuttaa, eikö vieläkään?' On ollut viisasta hiuvuttautua, valua eteenpäin.

Remontteja on tehty, lasten toiveita kuultu, ei kaikkia, mutta mahdollisuuksien rajoissa. Olohuoneessa vaienneen pianon tilalle kannettiin 32-tuumainen tv ja järeämmät äänentoistolaitteet. Piano sai uuden kodin. Sohvakin on uusi, vaikka työtoverin vanha. Yhteinen kotiteatteri on ollut suosittu kokoontumispaikka, jonka äärellä lämpimät voileipät maistuvat.

Parasta kaikesta on ollut turvallisuuden tunne, joka perheeseemme on vakuuttavasti laskeutunut. Uusi tilanne ei olekaan uhka, vaan mahdollisuus. Kaksi aikuista perheessä onkin enemmän, eikä keneltäkään pois. Huumori ja lämpö, rakkaus ja turva on ainoita keinoja rakentaa luottamusta.

Ympärilläni tapahtuu niin paljon, että välillä vain olen istunut ja ihmetellyt. Aivot tulevat perässä, kun sydän sykkii suurena ja vahvana. Kirjoittamiseni on keskittynyt sähköposteihin ja tekstiviesteihin. Puolentoista vuoden aikana olemme lähettäneet pelkästään sähköposteja liki 2000 viestiä. Ennätys on 14 viestiä päivässä, 7 kummaltakin. Olosuhteet ovat olleet sellaiset.

Nyt tuo viestiminen jäänee vähemmälle. Ehkä siirrymme paperiviesteihin. Kaipaan hänen sanojaan, myös kirjoitettuina. Kaipaaminen vähenee, läsnäolo lisääntyy. Enää eivät sormet jää pianon kannen väliin, puristukset ovat kadonneet. Musiikki soi uutena. Elämämme saa uuden pulssin. Yhteinen syke on kaunein ääni, joka tiedän.