(Turun linnan pihaa, syksy 2007)

Olen
unohtava ullakko, säilyttävä kellari
salainen käytävä, unelias elevaattori
suojaisa porttikongi, pudistava ränni

Olen
peilien liikkeessä, ikkunoiden kahvoissa
matkalla alati, unessa alastomana, vierellä
verenä putkistoissa, sydämenä pannuhuoneessa.

Olen
vankkaa rakennetta täysi, viisi vilkasta kerrosta
usko pois, olen nähnyt maailman mikroskoopilla
olen haistanut väreilevän ruosteiset galvanoidut pellit

Tule, asuta minut. Asetu kodiksi minuun, olen koti meille.
Olen kerroksia täysi, tuhatvuotinen tammi, kierroksilla tiivistetty.
Mennyt posti ja tuleva sähkö on meidän, kotimme talossa, jossa

rakkaus ei koskaan nuku, uinuu hiljaa toisinaan hyräillen, silmä raolla.