Virheitä sattuu. Tekeville. Jos ei tee mitään, jää elämä kokematta. Virhe joillekin sekin.

Tarina tästä päivästä kertoo miehestä, jonka työpaikalle saapui saksalaiskonsultti. Lupasi laittaa organisaation kuntoon. Alle 10-vuotias työpaja purettiin, vierelle rakennettiin uusi, laitteistot ja linjastot uusittiin myös. Kotimaiset ammattimiehet epäilivät hankkeen onnistumista. Oikeassa olivat. Hommat kusivat, työt seisoivat, toimitukset viivästyivät ja asiakkaat hermostuivat. Anteeksi ei pyydelty, vilkuiltiin vain ulkoimaiseen konsulttiin päin.

Kyseisen yrityksen työntekijä meni pankkinsa nettisivuille. Eivät toimineet. Meni pankin konttoriin, jossa pyydettiin tulemaan uudelleen. Varasi ajan lukittujen ovien taa. Lopulta hänet johdatettiin konttorin toiseen kerrokseen, jossa vastaanottanut virkailija koetti kaikin keinoin löytää Jokua Kuta Muuta, jonka kanssa Asiakas voisi keskustella. Ei löytynyt, eivät ehtineet. Kaikki englantia puhuneet pukumiehet olivat pankin tiloista kadonneet. Lopulta Yläkerroksen Virkailija huokaisi ja lupasi Asiakkalleen keskustella hänen kanssaa, 'kun kerran kukaan muukaan sitä ei tee'. Anteeksi ei pyydelty täälläkään.

En uskalla kuvitellakaan tähän tarinaan perhettä, jonka luo stressaantunut, öitä valvonut ja kiukkuinen Työntekijä, Pankin Asiakas illan hämärissä palaa. Toivottavasti siellä ei kukaan joudu pyytämään anteeksi, ainakaan muiden puolesta.

Luottamus ulkomaiseen asiantuntemukseen on meillä yhä suurta. Muistan 1990-luvulta tapauksen, jossa suomalainen yritys osti Englannista yrityksen. Täältä lähti delegaatio mukauttamaan ATK-järjestelmää suomalaiseen emoyhtiöön. Tulivat vähin äänin takaisin. Kenellekään ei ollut tullut mieleenkään, ettei brittifirmassa olisi ollut lainkaan ATK-laitteita. Ei ollut. Melko pian brittifirmasta luovuttiin, sen kummempia metelöimättä.

Minua kummastuttaa, että virheen myöntäminen ja siitä reilusti anteeksipyytäminen on niin vaikeaa. Luulisi jälkikäteen selittelemisen olevan paljon raskaampaa. Virhettömäksi ei edelleenkään kukaan kykene.