Olin sairaana. Katsoin joululahjaksi hankitun Lost-box III.

Jäin koukkuun jo ensimmäisestä jaksosta. Robinsonadit ovat aina kiinnostaneet minua. Robinsonadit ovat aina rasittaneet minua. Kyllä, suhtaudun niihin ristiriitaisesti. Autio saari ja sen asukit, mahdollisuudet ja uhkat ovat mielikuvitusta kutkuttavia, mutta myös jotenkin itseääntoistavia tarinoita.

Yhteiskuntakriitikkojahan nämä autiosaari-tarinat ovat aina kiinnostaneet, jo antiikin aikana kerrottiin tarinoita erakoista. Impivaaraan karanneet veljeksetkin on nähtävä eräälaisina robisoneina, yhteiskuntaa ja sääntöjä pakoonhan he pyrkivät. Daniel Defoe loi myytin, joka jäi pysyväksi.

Michail Tournierin Perjantaissa on hieno kohtaus, jossa Robinson (vai oliko se Perjantai) pakenee kuin suoraan psykoanalyysissä, luolaan, äidin kohtuun pahaa oloaan. Irti arjen orjuudesta, irti kaikesta, kaipuu alkuun, paluu syliin, on syvästi inhimillinen tarve meissä kaikissa. Saari on äiti, ja luola sen kotu. Myös Lost-sarjan saaressa on sursaasti vuoria, kukkuloita ja luolia, joihin voi milloin paeta, milloin vangita.

William Golding murskaa unelman onnellisesta lapsuudesta hyytävän karmeassa robinsonadissaan, Kärpästen herrassa. Lapsissa rakuus ja armottomuus nousee ikään kuin nopeammin esille, ihon ollessa vielä ohutta.

Robinsonadeissa on aina kyse kahden eri kulttuurin kohtaamisesta. Ns. sivistynyt ihminen kohtaa rousseaulaisen 'jalon villin'. Sivistynyt ihminen uskoo koulutukseen ja sääntöihinsä, viljelee maata, vaikka saarella on ruokaa yllin kyllin.

Lost-sarjassa aasialainen nainen (työhulluden mallimaasta?) ylläpitää pientä kasvimaata, vaikka saarella on villisikoja metsästettäväksi ja Dharma-projektin jäljiltä ruokaa ja juomaa riittävästi kaikille. Sarjassa on pyritty monenlaisiin kulttuurikohtaamisiin. Saarelle kirjaimellisesti paiskatut hahmot ovat eri heimoista, erivärisiä, eri sukupuolta, eri kokoisia. Heidän joukossaan on aasialaisia, iranilainen, mustia (isä ja poika tosin pääsivät jo poiskin), muutama vanhempi ihminen, yksi ylipainoinen latino, vammaiset paranevat saarella..

Lost-tarinassa on kiehtovaa se, että monilla (kaikilla?) on jokin murha tms taustallaan ja nyt he ovat ikäänkuin saamassa 'toista mahdollisuuttaan' elämässään..vai kuoleman jälkeisessä elämässä.. III osassa kerrotaan se, jota jo aluksi epäilin: lentokoneen runko on löydetty ja maailmalle on raportoitu kaikkien mukana olleiden kuolleen. Tosin Saaren voima on suuri ja sillä oleskelevat salaperäiset 'toiset' taitavia manipuloijia.

Hieman huvittavia ja päälleliimattujakin ovat nämä nimet Locke, Hume ja Rousseau - valistuajan filosofeja kaikki. Saarella asuvat hirviö/t on vähän höpöjä, mutta olkoot. Autiot saaret ovat outoja. Taustalla lienee idea Puhtaasta Luonnosta, jota ihminen tulee häiritsemään. Saarella elää jokin musta pilvi, josta on vaikea päätellä mikä/kuka se on. Ehkä jokin pahuus?

Numerologiakin on hieman humoristista, mutta katsojan aivoja/muistia testaavaa. Desmondin enneunet ovat kiehtovia, saavat vaihtelemaan menneestä tulevaan. Taas testataan katsojan muistia. Katsoja tietää välillä enemmän kuin sarjan hahmot, mutta aika usein paljon vähemmän.

III tuotantokausi on ollut syventävämpi kausi. Dharma-projekti avautuu hieman katsojalle. Benin manipulointi ja yksinvaltius hämmentää entisestään. Onko Benillä rahaa, vai mistä se kaikki valta tulee? Onko Ben pikkuhitleri tai hjullu tiedemies, jolla on unelma? Benin kehittelemä hahmo Jakob sai Locken raivoihinsa. Ben on taitava manipuloimaan ja menettänyt järkensä jo aikoja sitten. Toiseus (mielensairaus?) on tässäkin robinsonadissa selkeästi uhka, vaikka katsoja ei aina tiedä miksi ja miten. Tournierin kirjassa vihjataan Robinsonin homouteen. Lost-sarjasta tämänkaltaista 'toiseutta' en ole vielä löytänyt.

Sarjan näyttelijät on valittu huolella! Kauniita, viisaita, nopeita, haavoittumattomia, vahvoja, ... niin, yli-ihmisiä. Kate on _tietenkin_ aivan ihana ja Jinin vaimo (Janko?) ja sarjan miehet komeita! Minua huvittaa, kun sarjassa on runsaasti väkivaltaa... ja seksiä ei sitten juur lainkaan.. tai tosi vähän. Kate & Sawyer sentään olivat sylikkäin. Hellyys ja rakkaus on vaarallisempaa kuvattavaa kuin rakuus ja julmuus. Huumoria sarjassa on vähän. Tosin Sawyerin viljelemä sarkasmi on harvinaista herkkua jenkkiviihteessä.

Viimeisessä jaksossa annettiin viitteitä pelastumisen jälkeisestä ajasta, Jack oli aivan romuna, Kate tuli häntä katsomaan jonkun miehen (Sawyer?) luota.. Tuotantokausia on tekeillä kuusi, vuoteen 2010 saakka... Lostin loput kaudet (4-6) ovat lyhyempiä, 16 jakson pituisia. Jään odottamaan, olen vieläkin ihan lost in my dvd-box.... Huomenna alkaa neljäs kausi hukassa.