Elämä on elokuvaa ihmeellisempää. Ei olisi takuulla osannut mannepoika kuvitella 1950-luvun Suomessa päätyvänsä entisen Kansallis-Osake-Pankin (nyk. Nordea) sijoittajille tarjottavan elokuvan päätähdeksi.

Pankki tarjosi keski-ikäisille, vaurastuneille asiakkailleen Ganes-elokuvan. Yleisöään nuorempi pankinjohtaja kehui nähneensä Hurriganesit keikalla kesällä. Soitto kuulemma luonnistui yhä. Elokuvan sisällöstä ei johtajalla näyttänyt olevan tietoa. Leffan jälkeen keskiluokkainen yleisö saattoi kulauttaa Hurriganes-oluella köyhän romanipojan selviytymistarinan unohduksiin.

Jäin pohtimaan, mahtaisiko pankinjohtaja vieläkään taata Remulle lainaa? Entä romanipukuun pukeutuneelle kansalaiselle? Olisiko sittenkin kannattanut valita vaikka Rölli-elokuva asiakasillan kohokohdaksi? 

Ganes-elokuva kuvaa Remun lapsuutta karhean realistisesti. Äidille poika lupaa olla koskematta viinaan ja se lupaus pitää, vaikka muut mömmöt eivät jää vieraiksi. Tosin elokuva antaa ymmärtää, ettei kokemus niistä ollut mieleinen. Punainen jaffa-pullo näkyy elokuvassa toistuvasti. Elokuva kertoo Hurriganes-yhtyeen vaiheet alusta European Pop-Jyryn voittoon ja sitä seuranneeseen menestykseen.

Leffa on täynnä Suomi-rockin legendoja, niin repliikeissä kuin rooleissa. Martti Syrjä hurmaa vankilanjohtajana, jonka tytär diggaa Ganesia. 16-vuotiaan Ile Kallion hiipiessä vihaisen koiran ohi koesoittoonsa, muut hekottelevat paikalle saapuneen Tahvo Kallion, mikä on siis oikeasti Ilen toinen nimi.

Albertin ex-vaimo teki tv:ssä parhaansa ja tarjosi sädekehää Alpun kultakutreille. Kaupunkilegendat ja (kertojiensa) totuuteen perustuvat kertomukset elävät silti omaa elämäänsä. En minäkään saata hevillä, enkä rokilla, unohtaa kuinka Järvinen kohteli aikoinaan veljeäni. Treenikämpällä huomasi broidin uuden (säästöillään) hankkiman styrkkarin. Pyysi lainaksi ja kun broidi seuraavan kerran näki vahvistimensa, oli se muuttunut hiljentimeksi. Broidin kysyessä missä vika, Albert kohautteli harteitaan ja käveli ulos. Järvisille jäi myös osa broidin levyistä. Cissen kanssa broidi kävi intin, silloin Häkkinen oli vielä ok.

Noh, rauha kuolleille ja miksei elävillekin. Albert Järvisen Patchy Moss on tiukkaa kamaa ja soi levylautasellani vähintään puolivuosittain.

Käykää ihmeessä katsomassa tämä elokuva, vaikka ette olisikaan koskaan sietäneet tsuguwaytä. Eero Milonoff on loistava remuaja! Jäykkäklapeisimmankin bläägät alkaa sjungaa! Milonoff sai minut tajuamaan, miksi diggaan rokkenrollia. Syy on yksinkertainen: siinä on tunteet! Esittäessään Remua Milnonoff on tonkinut itsestään juuret esiin. Muutama tanakka isku, asenne kaakkoon ja kybällä menox! Hoidetaan homma himaan ja tätsit. Täts mai tsuguvei.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ganes

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hurriganes

http://fi.wikipedia.org/wiki/Remu_Aaltonen

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=26&t=407