Itsekkyydestä on sanottu, että itsekäs ihminen pyrkii maksimoimaan oman mielihyvänsä ja minimoimaan oman mielipahansa. Ovatko siis rakastuneet ihmiset itsekkäitä? Edellisen määritelmän mukaan ovat. Mielipahaa tosin ei tarvinne minimoida, sitä ei rakastunut toiselle kykene tuottamaan.
 
Olen ollut rakastunut 11 kuukautta. Rakastumisen tunne on välillämme pysynyt erittäin voimakkaana: vahvistunut alkuaikojen epävarmuudesta vahvaksi ja syväksi tunteeksi välillemme. Meillä on perusta, jolle on hyvä alkaa rakentaa. Minulle on ollut erittäin hieno kokemus tajuta kahden erillisen ihmisen kykenevän sitoutumaan toisiinsa näin lujasti. Minuuksista tulee me, alamme rakastaa. Toisiamme. Itseämme toisissamme.

Symbioosivaihe kestänee yleensä pari vuotta. Sen jälkeen täytynee taas palata erillisyyteen, ja kai siihen yleensä voikin, kun on luotu riittävän kestävä symbioottinen perusta parisuhteelle. Me elämme toistaiseksi eri paikkakunnilla. Fyysinen välimatka välillämme on parhaimmillaan 64 minuuttia, pahimmillaan liki 3 tuntia. Henkistä välimatkaa emme tunnista - ei siis sekunteja, puhumattakaan tunneista.
 
Kirjoitin joskus mitä toivoisin parisuhteelta. Lista ei ollut vaatimuslista. Halusin vain tarkastella, mitä kaikkea hyvä parisuhde ihmiselle voisi tarjota. Toivoin mm. rakkautta, läheisyyttä, avoimuutta, luottamusta, rehellisyyttä, huumoria, jatkuvuutta, viisautta, kärsivällisyyttä, turvaa ja suojaa. Uskoin ja uskon siis yhä, että Yhteinen Taival eheyttää ja parantaa kahden ihmisen elämänlaatua.
 
Pelkäsin monia asioita. Pelkäsin potevani 'romantiikannälkää'. Epäilin, että olen YLIoptimistinen, epäitsenäinen ja epärealistinen haaveissani. Enää minun ei tarvitse toiveitani hävetä tai ujostella.

Koen, että on suurta Onnea se, että olen näitä ajatellut - enkä luovuttanut... en luopunut toiveistani, haaveistani, ideoistani, arvoistani. Lopulta löysin Hänet, jolta saan tuota kaikkea - ja paljon muuta. Pyrin tekemään kaikkeni, jotta kykenen antamaan Hänelle rakkauteni puhtaimmillaan.
 
Ihmissuhteen kestävän perustan rakentamiseen tarvitaan aikaa. Se ei tarkoita, että emme välittäisi muista, muusta kuin toisistamme. Keskitymme nyt toisiimme. Tämä on meidän aikamme. Tottakai hoidamme myös lukemattoman määrän asioita, mutta aivot rekisteröivät nyt kaiken Sinä/ME-simulaattorin kautta. - Mitä Sinä tästä ajattelisit, miten Sinä tekisit, miten ME tekisimme tämän? Vakiinnutamme suhdettamme, ankkuroimme toisiamme toisiimme. Me focusoimme toisiimme.
 
Ystävien suhteen minulla on hieman huono omatunto. Seurustelusuhteeni ei käytännössä vie minulta kuin yhden vuorokauden, pari yötä viikossa. Todellisuudessa se vie paljon enemmän juuri tuon aivokapasiteetin suuntaamisen vuoksi. Ystäväni ovat ehdottomasti sitä mieltä, että olen onneni ansainnut. Lapsemme ja sukulaisemme ovat suhteemme ymmärtäneet ja hyväksyneet. Uusi ihminen tuo tullessaan muutoksen ja sen mukana iloja, pelkoja, koko elämän kirjon.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />