Neljän Tuulen Tupa - muka myrskyssä, tuulet muuttivat suuntaa, niinkuin aina.

Jo muutaman vuoden olen viettänyt kesäpäiviä Suomen etelässä, Hangossa. Viime kesänä kirjoitin Hangon vierailustani lähes ennustuksellisen tekstin. Tiesin, että jos joskus, tai sitten kun, kohtaan Hänet, haluaisin kovasti viedä Hänet Hankoon. Viime kesänä en tiennyt, että jo seuraavana kesänä tilaisuus tähän tarjoutuisi.

Hanko yllättää usein aurinkoisella hymyllään. Niin kävi nytkin. Aamuisin näytti taivas heräävän hitaaasti, mutta jo puolipäivään tultaessa olivat pilvet pyyhkiytyneen Hankoniemen yli. Aurinko paistoi meitä kuin Hangon keksitehdas kuuluisia keksejään.

Kuljeksimme kahden hitaasti pitkin rantaviivaa, paljain varpain, kohti jo Mannerheimin aikoinaan omistamaa kahvilaa. Perillä nautimme kahvit sisällä kovan tuulen vuoksi. Halusimme pian takaisin ulkoilmaan ja onnistuimme löytämään sopivan tuulensuojaisen kulman, johon istahdimme pitkäksi aikaa. Kaikki ympäriltä katosi, aika, kiire, mennyt, tuleva. Olimme vain me, toisillemme.

Hangon kasinon vaaliminen kulttuuriteko.

Vietimme kaksi yötä hurmaavassa villassa aivan rannan läheisyydessä. Mukana olleet kaksi 16-vuotiasta nuorta naista olivat ensin kauhuissaan: -Suihkut käytävällä! Miten se on mahdollista? Me varttuneemmat rauhoittelimme ja pakkasimme mukaan tuliterät LuhtaHomen ylelliset kylpytakit. Kun kylpyläkulttuurilomalle lähdetään, se edellyttää asianmukaista asennetta. Tosin tuulen sekoittaessa uimaveden 13-asteiseksi, ei enää tuhdeinkaan kylpytakki lämmittänyt uimaria. Majakkaretki jäi toiseen kertaan, merelle ei tosiaan ollut ankarassa tuulessa asiaa.

Kesällä 2006 hiekalla kulki yksinäinen vaeltaja, joka koetti tulkita rannan sand-skriittia.

Kirjoitin vuosi sitten:

"Olen aina pitänyt riimistä, jossa John kiittää Yokoa, kun tämä ymmärtää pientä lasta ison miehen sisällä. Tätähän rakkaus on, pienenkin näkyväksi tulemista, hyväksymistä. Luottamusta myös tarvitaan, jotta uskaltaa heittäytyä toisen käsiin.

Minäkin olen kokenut omassa, pienessä elämässäni, uskomattoman suuria tunteita. Olen pidellyt lankoja ja omenoita käsissäni, laskenut niitä, laskenut niistä irti ja solminut uudelleen. Ja istuttanut puun juurineen, uudelleen. Siitä puusta kasvaa usko, toivo ja rakkaus. Eikä se kuole minun kuolemaani."

Kesällä 2007 ei ollut enää tulkintapulmaa: antaa meren huuhdella - ja ILON pirskahtaa! Nyt se on todistettu: Hangon rannalla hymyilevät varpaatkin! Olen elossa, uskallan yhä uskoa, toivoa ja rakastaa. Rakkaus edellyttää myös vastuuta,  huolenpitoa, tasapainoa ja varmuutta. Yhdessä matkustaminen, elämä kaikkineen, on monin verroin helpompaa ja hauskempaa!

"Woman I know you understand
The little child inside the man,
Please remember my life is in your hands,
And woman hold me close to your heart,
However, distant don't keep us apart,
After all it is written in the stars,
oooh well, well,
oooh well, well, ..."

John Lennon