Olen luopunut monesta kivusta. Vielä viime kesänä kirjoitin minua vaivanneesta voimakkaasta syyllisyydestä. Hieman järkytyin itsekin, kuinka ankaraa syyllisyyteni oli. Kykenen yhä palauttamaan tuon tunteen mieleeni, vaikka se ei enää ole minussa. Enää en herää aamuisin ahdistuneena ja peloissani, huolissani kaikista tekemättömistä töistä, kaikesta maailman murheesta ja surusta, jolle minun pitäisi edes hieman voida jotain. En voi, en millään, en kaikelle, en kaikille.

Olen tehnyt töitä, monessa mielessä - ja varsinkin mielessäni. Matka on ollut pitkä ja vaivalloinen, kanssakulkijani joutuivat tarpeettoman lujille, hekin. Olen syvästi kiitollinen kaikille läheisilleni, he ovat tallella, eivät hylänneet, eivät lähteneet. Tarvitsen edelleen ystäviäni, läheisiäni ja toivon kykeväni jakamaan itsestäni jotain heille, tarpeellista tai tarpeetonta.

Edelleen tajuan, ettei elämää voi rakentaa yhden kortin, eikä yhden ihmisen varaan. En silti lakkaa hämmästelemästä, mitä kumppanuus voi ihmiselle tarjota. Läheisyyttä, turvaa, luottamusta ja ennen kaikkea rakkautta. Sitoutumista, erillisyyttä kunnioittaen.

Tänä kesänä olen rokannut itseni hikeen musiikin tahdissa kuten ennenkin ja kokenut jaetun ilon laajenemisen siinäkin. Olen maalannut seinää alhaalta, Toisen maalatessa ylhäältä. Olen istunut hiekkarannalla sylikkäin, olen noussut ylämäkeä vesisateessa käsikkäin, olen riipinyt yrttejä, kun Toinen silppusi sipulia, olen nukahtanut uutuudensuloiseen vuoteeseen, kainaloon ja olen opetellut lausumaan "me".

Kesäöisen terassin viereltä keski-ikäinen, pyöräänsä tarttunut mies kumartuu kohti, hymyilee leveästi ja hihkaisee: - Jatkakaa noin, toi näyttää tosi hyvältä! Ennenkuin ehdimme kunnolla irrottaa katseemme toisistamme, mies on jo loikannut pyöränsä selkään ja jatkanut matkaansa. Harvinaisesta kannustuksesta olisimme toki kiittäneet. Onnellisuuden tunteemme siis levittäytyy huomaamattamme ja huomaten ympäristöömme. Aion, ei vaan... aiomme pitää Onnestamme hyvää huolta ja jatkaa näin.

Loistavat värit, puutarhassa, rinnakkain, varjostamatta, piilottamatta, peloitta.

Kuvat: Tuulisuojan tytär (luvalla)

**********************************************************

Otis Redding tietää miten tunnelma luodaan:

http://www.youtube.com/watch?v=qI0TMTCGIjI&mode=related&search=