Kuva: http://www.lake-district.gov.uk/index/enjoying/beatrixpotter.htm

Useana vuonna olen haaveillut osallistuvani kesäisin jollekin kurssille. Suomen kesä on täynnä ohjelmaa, on ristipisto-, alexander-, kuivakukka-, estetiikan- ja mekaniikan kursseja. Osa kursseista järjestetään toisaalla, joten samalla pääsee yöpymään vieraissa. Aina tuo haave on jäänyt toteuttamatta. Syynä on ollut liian lyhyt loma, liian pienet lapset, liian vähän rahaa.

Melko myöhäisessä vaiheessa aloitin taas kesätarjottimen tutkailun. Päädyin varovaiseen aloitukseen, viikonloppukurssiin. Vaikuttaa siltä, että paluuta ei ole. Olen hyvin tyytyväinen, valintani osui oikeaan. Tätä täytyy saada lisää!

Mainostan tässä maankuulua Oriveden Opistoa, jossa vierailin ensimmäistä kertaa. Siellä on jo toistakymmentä kertaa järjestetty Uuden Kirjan Päivät. Kolmen päivän aikana kuulin 14 kirjailijan esitykset, juontajien kommentit ja iltaohjelmana vauhdikkaan runoimprovisaatioryhmän Muuntajien esityksen sekä valloittavan säveltäjän  Karl Sinkkosen muusikkokumppaneineen. (kuuntele ja katso täältä!)

Pääni on yhä paksuna aivomyrskystä. On hämmentyneen onnellinen siitä innostuksesta, joka välittyi jokaisen kirjailijan esityksestä. Yksinäistä, hiljaista työtä tehdään suurella tunteella sekä pitkäjänteisellä uutteruudella. Toki sen tiesin, silti 42 vuotta kirjoja julkaisseen kirjailijan liikutus työnsä äärellä, sai minut ja koko vaikuttuneen yleisönsä kyyneliin.

Päivien teemana oli väljästi muisti. Hämmästyttävällä tavalla nuorimman (synt. 1980) ja iäkkäämmän (synt. 1939) kirjailijan tekstien välille syntyi yhteyksiä päivien aikana. En ollut ennen käsittänyt, kuinka syvällä meissä kollektiiviset haavamme ovat. Sota näkyy meissä suomalaisissa yhä. Nuoremmille ei enää niin konkreettisena, mutta uhkana, pelkona silti. Olemme varuillamme, olemme tarkkaavaisina. Tarkkailu on taiteilijan tärkein tehtävä, valveillaolo.