Liian lämmintä vuodenaikaan nähden, hieman utua auringon ohimolla.
Rantakahvilassa jo lupaus kesästä, tuolit ja pöydät valkealla terassilla.
Mummolan kuistilla aina aurinko, pitsiverhojen seitittämät varjot seinillä.

Istumme ikkunan ääreen, tuoleilla harmaaraidalliset ryijyt, vastakkain.
Näet minun kasvoni suoraan, vastassa sinua ja varjoni, suoraan, selkäni takana.
Sinä olet minulle lukemattomat tarinat hyllyssä ja taukoamattomat tanssit peilisaleissa.

Olemme peilit, heijastukset, soittimet, askeleet, juoksut, viittaukset, hipaisut ja otteet.
Sulatat minusta kaiken jään, ne varjoisat pohjoisrinteetkin, joita niin koetin piilotella, sinulta
varjella. Likaantunut lumeni, pesemätön sohjoni puhdistuu kirkkaaksi pisaraksi rakkaudessasi.

Ojennan käteni, kaiken ylitse, vien sinut mukanani aurinkoiselle puolelle satamaa, kirjaa, rataa.
Tanssin kanssasi keinuen, kevennän huoneesi, kohotan helmani, riisun lukkosi, avaan purjeesi.
Kierimme rannan valkeilla kivillä, sinisen talven ohi, kohti arjen sarastusta, kirkasta ja suoraa ulappaa.

http://www.youtube.com/watch?v=Cbt4dFsoMs8&NR=1

http://www.youtube.com/watch?v=VnhCA4lP8Hs