Blogini täytti 7.4. kaksi vuotta. Tuulisuoja on puuhakkaassa taaperoiässä.

Kaksivuotiaat ovat loputtoman uteliaita, koskevat kaikkeen, tutkivat kaikkea. Lapsen mielikuvitus vilkastuu ja kuvitteluleikit yleistyvät. Oudot äänet pelottavat ja lapsi saattaa nähdä painajaisia.

Puhe kehittyy päivä päivältä, joskin se voi olla takeltelevaa. Puhe voi olla loputtomia kyselymaratooneja. Mikkssssi? Misssä? Mikä?

Ero vanhemmista (lue: Blogistaniasta) pelottaa, vaikka kaksivuotias pärjäilee jo leikeissään jonkin aikaa yksinkin. Lapselle on tärkeää piipahtaa vanhemman sylissä (lue: Blogistaniassa) tankkaamassa itseensä turvaa. Lapsi voi vaikuttaa itsenäiseltä, mutta on hyvin herkkä. Ystävät ovat lapselle tärkeitä, mutta riitoja syntyy helposti. Lelujen jakaminen ei vielä oikein onnistu (lue: Bloggaaminen yhdessä).

Koen, että olen kulkenut aika matkan. Paljon on minussa muuttunut, paljon on samaa. Reflektointi tekee hyvää, vaikka paljon olen jättänyt kirjoittamatta. Kykenen palauttamaan mieleeni tekstien takaa sellaista, jota kukaan muu ei tiedä. Näen blogini prosessina, matkana ja kasvuna - sittenkin, vaikka luulin polkeneeni paikallani, suojassa tuulelta.

Jatkan siis kasvamista, vanhenemista ja bloggaamista.

Lähde: http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy