Viikon menovinkki:

Ensi perjantaina 27.4. 2007 klo 12 Sibelius-Akatemiassa Jouko Kyhälän taiteellisen tohtorintutkimuksen tarkastustilaisuus:

Lectio praecursoria:  "Aikasoitto".
Musiikkia huuliharpulla ajalta ennen huuliharppua.
Improvisaatio diatonisella bluesharpulla sarvisävelmien ja jouhikkosävelmien pohjalta.

                             *           *          *

Kotona harkitsin tarkkaan, mitä pukisin ylleni. Ulkomusiikilliset seikat auttoivat minua torjumaan suurta hermostuneisuuttani. Miksi ihmeessä minun pitääkin rääkätä itseäni tällaisilla tempauksilla?

Vain viikko sitten olin keskustellut puhelimessa erittäin ystävällisen huuliharpistin kanssa ja sopinut tapaamisesta - ei vaan, ensimmäisestä opetustunnista Sibelius-Akatemiassa. Mistään muualta en Suomesta silloin löytänyt huuliharpun opettajaa. Dave Lindholmin tai Pepe Ahlqvistin puoleen en millään olisi kehdannut kääntyä, joten valitsin... maan huippuhuuliharpistin.

Liioitellun rennosti astuin Sibiksen haarakonttuurin ovesta sisään mukanani pikkuinen pussukka, jossa oli Hohnerin C-huuliharppu.

Aulassa Jouko käveli vastaan rohkaisevasti hymyillen ja ohjasi minut akustiikkalevyillä vuorattuun valoisaaan, isoon huoneeseen ja veti paksun ja pehmustetun oven kiinni. Pöydälle hän asetteli puisen salkkunsa. Salkun sisältö häikäisi minut. Siellä oli monenmuotoisia ja -kokoisia huuliharppuja pehmusteen keskellä. Jouko esitteli minulle kromaattisen huuliharpun, jossa nuppia käyttämällä saa käyttöönsä kaikki kromaattisen asteikon sävelet. Pienen diatonisen harpun puhaltajalle tämmöinen soitin oli suuri ihmetys.

Mikään ei enää pelastunut minua, ovi pysyi suljettuna. Tajusin, ettei kukaan edes kuulisi avunhuutojani. Oli ensimmäisen oppitunnnin aika.

- Työnnä se kunnolla suuhusi!
- Ja nyyt... imu - puhallus, imuuuu - puuuuhallus!
- Entä kielesi, missä kielesi on! Tässä hommassa tarvitaan kieltä!

Tässä vaiheessa olin tulipunainen kasvoiltani tarmokkaan opettajani edessä. Onneksi puhaltaminenkin aiheuttaa kasvojen punehtumista, mutta en tosiaan ollut odottanut aivan näin suoraa toimintaa.

Jouko kirjoitti minulle mukanani tuomaan läksyvihkoon kotitehtävät ja osoitti herkkää pedagogista silmää: ei liian suuria tavoitteita ensi kerralla, kunhan saat äänet soimaan puhtaasti. Samalla sain neuvon hankkia TOMBO-huuliharpuista D-harpun, koska se oli ominaisuuksiltaan helpoin soittaa. D-harpun neljännestä aukosta saa myös komean liutuksen aikaan hieman helpommin.

Poistuin Sibiksestä keväiseen auringonpaisteeseen. Hämmennyksen puna nousee kasvoilleni yhä, 10 vuoden jälkeen. Pian minulla oli lisää harppuja: G, A ja tuo kuuluisa D-harppu. Toisellekin tunnille menin, mutta sitten tuli kesä väliin ja lupasin opettajalleni ottaa syksyllä uudelleen yhteyttä. Niin pääsi innostava opettaja lähes mahdottomasta oppilaastaan, mutta onnistui silti tärkeimmässä: Palvon huuliharppuja!

Hohner Tremolo DeLuxe

Älkääkä unohtako myöskään tätä! http://www.svang.fi/

SVÄNG:
Jouko Kyhälä, huuliharput, Eero Turkka,huuliharput, Eero Grundström, huuliharput
Pasi Leino, bassohuuliharppu

http://www.youtube.com/watch?v=f-gtNouc3GI
 http://www.youtube.com/watch?v=agYGuaQ904E