Aivoni kihisevät, surisevat. Etsin ratkaisua, mutta vastausta kysymykseeni ei löydy. On kuin ikivanha vinyyliraastin olisi jäänyt pyörittämään levyltä yhtä ainoaa uraa. Miksi, mitä tällä tarkoitettiin, mihin pyrittiin?

Kävin viime lauantaina katsomassa Ryhmäteatterin Sakset, kivi, paperi -näytelmän. Ryhmäteatteri ei ole ennen tuottanut minulle näin suurta hämmennystä ja pettymystä. Olen arvostanut Raila Leppäkoskea ohjaana, käsikirjoittajana, humoristina ja älykkönä. Olen tutustunut brechtiläiseen vieraannuttamistekniikkaan ja Brechtin ideaan opetusnäytelmästä.

Leppäkosken näytelmä ei tuonut minulle riittävää etäännytystä, vaan kosiskeli hulvattomasti nauruja yleisöltä. Ehkä puskateatterimaisuuden oli tarkoitus toimia vieraannuttavana efektinä? Toki nauroin hullutuksille, joita varsinkin Suosalo ja Tapaninen taitavasti tarjosivat, mutta vaivaannuin myös liian pitkistä vedätyksistä. Pyllyhuumori kuuluu kesämökin huussiosastoon, mutta Pengerkadullekin?

Jokaisessa suvussa on mummo, joka vastustaa muutoksia, kehottaa pitämään kiinni maapalasta ja keittää kahvit keittimellä pitkin pöytiä. Hitto, niistä laitteista selviä enää keski-ikäisetkään, saati mummot. Samoin tuskin löytyy sukulaista, jolla ei olisi alkoholiongelmaa. Sukupolvien väliset ristiriidat ovat tuttuja. Keskiluokkainen tyhjyys kolisee perintömökin nurkissa ja elämässä muutenkin.

Väliajan jälkeisessä toisessa näytöksessä toteutettiin brechtiläinen keikaus: kaikki käännettiin hyväksi, aamuaurinko valaisi pirtin pöydän ja kahvia kaadettiin lempeästi hymyillen. Voisiko elämän onni ja autuus löytyä pelkällä asennemuutoksella? Katsomalla toisin? Tätäkö Leppäkoski etsii, tähänkö hän pyrkii? Mitä tapahtuu, jos luovumme tyytymättömyydestä, tylsistymisestä ja laiskuudesta?

Voisimmeko tyytyä tähän hetkeen, voimmeko vaihtaa kesken kaiken näkökulmaa? Voiko asennettaan vaihtaa kesken leikin, kesken elämän? Vai jääkö temppu leikiksi? Häviääkö paperi aina saksille (Hitlerin käsimerkki versus Churchillin voitonmerkki?) Onko elämä huijaamista, ja jos on, niin kuka huijaa ketä? Vävypoika anoppia, teini-ikäinen vanhempiaan, ohjaaja katsojaa?

Lähde: Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kivi,_paperi_ja_sakset