Havahduin keskustelussa esiin tulleeseen sanapariin, 'emännän avain'. Emännän avaimella tarkoitetaan avainta, joka jaetaan taloyhtiössä kaikille asukkaille. Ko. avaimella pääsee saunaan, pesutupaan ja vaikkapa urheiluvarastoon.

Sanoihin tarkertuvat aivoni alkoivat raksuttaa. Miksi se on emännän avain? Miksei isännän? Tai rengin avain? Entä yhteistilojen avain? Tätä avainta ei useinkaan yhdistetä kotiavaimiin, vaikka sekin olisi toki sarjoittamisella mahdollista. Avainten erillisyyden arvellaan hillitsevän nuorison pesiytymistä yhteisiin tiloihin.

Emännillä oli vyöllään raskaat avainniput. Emännillä oli valtaa, joka ulottui rakennuksiin ja ruokavarastoihin. Äitini isä meni, leskeksi jäätyään, naimisiin iäkkään naisen kanssa, joka ensityönään hankki raskaat lukot talouden ruokakomeroihin. Avaimia hän säilytti vyötäröllään. Kilisivät kuin ruokakellot, mutta kumisivat nälkää talon kuudelle lapselle.

Claes Anderssonin romaani Kuvien takana (1973) alkaa kuvauksella, jossa mielisairaalan lääkäri hämmästelee valtavaa avainnippuaan ja huokaa sen olevan raskas vallan symboli. Ylilääkärillä on vielä valtavampi nippu - ja loputtoman vallan merkit: avaimia sinne ja tänne, autoihin, asuntoon, krematorioon ja rakastajattaren asuntoon. Lääkäri pohtii potilaitaan, joilla ei ole ainuttakaan avainta ja haaveilee hyvän haltijattaren kolemsta toivomuksesta. Yhdellä toiveella hän romaanin lääkäri poistaisi kaiki maailman avaimet.

Eduskunnan nestorilla, Andersonilla (täyttää toukokuussa 70 v.) on mainio blogi - tietenkin, osaahan kirjailija kirjoittaa. Juuri ennen vaaleja hän julkaisi '10 neuvoa poliitikko-itselleen, jos olisi ystävänsä'. Viimeisin niistä kuuluu:

10. Muista, että huutaminen estää muita kuulemasta, mitä haluat sanoa. Jos haluat saada asiasi perille: kuiskaa! Joskus vaikeneminenkin toimii huutoa paremmin!

Muistan Anderssonilta erään runotekstin, joka alkaa sanoilla: "Älä idealisoi vaikenemista. Puhuminen on kultaa. Hiljaisuudessa kasvaa rotat ja jänisrutto..." Se taisi olla nuoren Anderssonin tekstiä. Vanhempi Andersson uskaltaa jo kurkistaa vaikenemisenkin taa.

Lääkäri-Anderssonia ovat aina inspiroineet vaikeat sairaudet. Rutto kulkee mukana yhä, neuvossa numero 3:

3. Jos sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa, valitse joku kolmas. Koleran ja ruton väliltä pitää löytää jokin ekologisempi vaihtoehto.

Tästäkin pidän, sillä minun on aina ollut vaikea hyväksyä kahden vaihtoehdon politiikkaa. -  Kyllä vai ei? - Should I Go, Or Should I Stay? Olla vaiko ei? Olen aina kapinoinut kapeutta kohtaan, olen aina halunnut kaivaa esiin sen seuraavnkin vaihtoehdon.

Tämän on tehnyt minusta toisinaan täysin hampaattoman. Sitä en enää halua. On olemassa asioita, joille vastaan päättäväisesti 'ei'. On asioita, jolle hihkun yhä 'kyllä'.

P.s. Tänään kulttuuriteko: Nelosella klo 22.00 uusintana loistelias Irtiottoja-sarja!

***********************************

http://www.claesandersson.fi/blogi/2007/03/15/10

http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=519