Lisäys: Viikon vinkki: http://kemppinen.blogspot.com/2007/01/helena-anhava.html. Kemppinen kirjoittaa tavattoman kirkkaasti ja kauniisti Anhavan Toimita talosi -kirjasta.

Helena Anhava kirjoittaa Solveig von Schoultzin teosten kääntämisestä. Schoultzin teosten vahva elämyksellisyys vetosi Anhavaan voimakkaasti, että Anhava tunsi halua "ryömiä kirjoittajan nahkoihin". Parhaimmillaan kirjallisuuden kääntäminen on minusta juuri tätä. Ei vain orjallista sanasta sanaan kääntelyä, vaan tulkintaa, elämyksen välittämistä. Tietyllä lailla kielestä riippumatta, juuri siten kuin tietty tunne, ajatus kussakin kielessä parhaiten ilmaistaan.

Anhava kirjoittaa: " Minuun vetosi Solveigin lahjomattomuus: halu tutkia ja ymmärtää ihmistä, porautua johonkin ilmiöön tai ongelmaan, selvittää se, ei päästää itseään helpolla, olla ankarampi itselleen kuin muille."

Anhava jatkaa: "Ja tietty tuttuus taustassa: uskonnollisen kasvatuksen saaneet ihmiset asitivat intuitiivisesti toisissaan samankaltaisia piirteitä. Niihin kuuluu eräänlainen irrationaalinen syyllisyys ja piinallisen herkistynyt omatunto, jotka pitävät itsetunnon säästöliekillä ja aiheuttavat sen, että sitä tuntee itsensä vähän kummajaiseksi.Tämänkaltainen sisäinen kömpelyys esimerkiksi suhteessa tovereihin tulee hyvin esille novellissa "Kuka veisi Mariannen tanssiin".

Kolmanneksi Anhava totetaa: "Ehkä meissä oli samaa myös se, että kummankin oli vaikea omaksua mitään kertakaikkista maailmanselitystä, ne yleensä tahtovat ohjelmoida ja yhdenmukaistaa ihmisiä: on halu hyväksyä maailman moninaisuus ja ihmisten erilaisuus."

Vastaansanomattoman viisasta puhetta. Erilaisuuden hyväksyminen, lapsen ja lapsuuden suojelu ja ymmärtäminen ja elämän moninaisuus ovat läheisiä teemoja minullekin. Tuo uskonnollisen kasvatuksen saaneiden yhdenmukaisuuteen olen kiinnittänyt myös huomiota.

On muitakin taustatekijöitä, joita olen onnistunut ihmisissä tunnistamaan. Esim. alkoholistiperheissä kasvaneet ovat hyvin herkkiä havannoimaan kanssakulkijoitaan. He myös saattavat kärsiä huonosta itsetunnosta ja ylikorostuneesta syyllisyydentunnosta. Anhava on kuuluisa herkkyydestään. Runoilijalle se lienee elinehto, olipa sensitiivisyyden taustalla millainen syy tahansa.

Helena Anhava, Toimita talosi - muistijälkiä, Otava 2006.