Vuodenvaihteessa on hyvä tilaisuus inventoida itseään. Bloggaajilla varsinkin on mainio tilaisuus siihen, sillä jokainen ilmentää jotenkin itseään kirjoittamalla, vaikka ei elämästään suorasanaisesti kirjoittasikaan. Kirjoittaja itse kuitenkin muistaa, missä tunnelmissa kirjoitukset on laadittu. Oliko pahat fiilikset, vitutusta vai kerrassaan aurinkoinen olo.

Kirjoitin vuosi sitten vuoden 2005 olleen minulle sekä luopumisen että hyvien tekojen vastaanottamisen aikaa. Minulla oli myös pelkoja työni ja terveyteni vuoksi. Liiallista emoilua ja surua pohdin myös. Vuonna 2006 nämä kaikki asiat ratkesivat, kaikki hieman eri tavoin, kuin ajattelin, mutta ratkaisut löytyivät. Elämä on mielenkiintoista. On upeaa, kun kaikkea ei voi suunnitella itse!

Nimesin vuoden 2006 'hyvän kierrättämisen vuodeksi'. Se on linjaus, jota yhä tahdon jatkaa. Jopa voimakkaamin kuin aiemmin, sillä vuoden 2006 aikana sain paljon luottamustani takaisin. Olen toki aina tiennyt, että liiallinen murehtiminen ei vie asioita eteenpäin, vaan jumiuttaa ihmisen. Tajuan yhä selvemmin, että kun luotan lapsiini, hekin luottavat itseensä. Kun luotan läheisiini, saan luottamusta takaisin. Olkoon vuosi 2007 luottamuksen vuosi elämässäni.

Kolme seikkaa viime vuodelta oli hyvä idea, jatkan siitä. Vuoden 2006 aikana sain tietää, että työni jatkuu, enkä joudu työttömäksi. Silmäleikkaus oli raju kokemus, mutta vei minua selvästi uuteen suuntaan. Olen lisännyt liikkumistani. Perheeni tila muuttui olennaisesti joulukuussa, kun esikoinen muutti opiskelija-asuntoonsa. Pääsin takaisin omaan huoneeseeni, siihen, joka jokaiselle kirjoittavalle on tärkeä.

Hämmästyneenä huomaan saaneeni kaiken mitä uskalsin vuoden alussa toivoa. Olen saanut työtä, terveyttä ja rakkautta. Näitä hiljaisesti toivoin ja niin on myös tapahtunut.

Minulle vuosi 2007 on avautumisen aikaa. Hyvä pitää yhä liikkeessä, ja auttaa luottamaan, olemaan enemmän auki asioille, uusille ja vanhoille. Vuodelle 2007 uskallan toivoa yhä parempaa työvirettä, mielen ja kehon vireyttä, vilpitöntä rakkautta - kykyä jakaa ja vastaanottaa rakkautta. Haluan opia yhä enemmän olemaan avoin.

Kyynnikko pohtii vuoden vaihteessa, mitkä asiat menivät viime vuonna pieleen. Myönnän rehellisesti olevani täysi idiootti tässä, en pysty vastaamaan tähän kysymykseen. Tietenkin mokasin monesti ja olen pyytänyt kanssakulkijoiltani tekojani anteeksi. Sammakoita sanoin, jätin asioita tekemättä, huomioimatta, tuhlasin rahaa (ostin uuden tietokoneen, pari sänkyä, jne), en jaksanut aina olla positiivinen, murjotin.

Hämmästyksekseni huomaan itkeneeni viime vuonna vähemmän. Kiukuttelin ja riitelin vähemmän. Huolehdin vähemmän, vaikka tein uusia ratkaisuja, taloudellisestikin raskaita. Suruni alkoivat hälvetä. Kirjoitin itsestäni ulos hirvittävän määrän tunteita, kaikenlaisia. Aloin uskaltaa taas elää.

Toivotan meille kaikille HYVÄN JA LUOTTAMUKSEN TÄYTTÄMÄÄ VUOTTA 2007!