Irrotin kenkäni, pudotin vaatteeni ja menneisyyteni.
Ojensin nilkkani, astuin kutsuvaan veteen, kahlasin
syvemmälle, tunsin veden paineen lantioni kaarilla,
vatsani pehmeydessä, kuumilla rinnoillani, ojensin käteni
suoraan eteeni ja painoin pääni sykkivään sydämeesi. 

En halua herätä tästä unesta, aioin uida sylisi järvessä
kesästä kesään, peittyä talvisin kanssasi hiljaiseen hankeen,
vaipua horrokseen syksyisin ja havahtua kiihkeään kasvuun
keväissä, joissa männyt kääntävät silmunsa valoa kohti ja
auringon jokainen säde on heijastumaa toivosta, joka olet.

Me uimme saman unen joka yö, sillä sinä olet se, jota olen
käsilläni haronut maailman meristä, syvistä soista, ojanpohjista,
öljylätäköistä asvaltilla, viimeisestä pisarasta juomaleilini pohjalla.
Me sukellamme syvyyksiin ja pinnalle yhtä aikaa, sillä meillä on
oma aikamme, jonka kellonkieli on rakkautemme sanoittama.

Me olemme me olemme me, vihdoin, sormet ja hiukset sekaisin,
toisissamme, lomittain, yhtä raajaa koko keho, kietoutuneena
lauseisiin, jotka aloitimme, kun lähdimme katseisiin, joiden takaa
kaikki varjot haihtuvat, merilokit vaikenevat, surut karikoituvat.
Kannattelemme toisiamme aavalla, laivalla, ilman pelon purjeita.

----------------------------------------------------

Musat: 30 Seconds to Mars: Was it a Dream?

http://www.youtube.com/watch?v=tVyiFdrMyCE