Yöllä tulevat painajaiset, möröt eivät kestä päivänvaloa. Menneisyyden haamut raottavat narisevia ovia ja raahustavat vuoteessa hikisenä kieriskelevän Unennäkijän viereen kuiskimaan kuolleita totuuksiaan. Joku roikkuu parvekkeenkaiteella ja on juuri putoamaisillaan. Toinen astuu suonsilmäkkeeseen ja on jo kainaloitaan myöten upottavassa massassa. Yksi juoksee karkuun jättimäistä yksisilmähirviötä.

Onneksi painajainen kuolee, kun Unennäkijä syntyy tähän elämään, herää.

Joulut tulevat ja menevät. Paljon odotuksia ja haaveita, kaipuuta niihin sisältyy. Harva pystyy ohittamaan Joulun. Viisasta on myös olla eläytymättä liikaa. Menneeiseen ei kannata liikaa takertua. Muutokset koskettavat meitä jokaista, ja ne koskevat myös Jouluja. Alan pikkuhiljaa tajuta tämän.

Jälleen kerran havahdun: luopuminen on armeliasta. Raivaan tilaa uudelle. Avaan ikkunoita ja tuuletan mieleni huoneita, niiden perimmäisiä komeroita. Myös öisin uskallan nukkua ikkunat auki. Pelkoni lepakot voivat vieläkin lentää sisään, mutta ne tekevät enää kunniakierroksen vuoteeni yllä ja palaavat yön syliin avoimesta ikkunastani. En enä pyydä niitä jäämään.

Koetan toteuttaa joka päivä pientä Joulua. Joulun ihme on pysähtyä lapsen äärelle, olla hiljaa ja kuunnella. Se ei ole helppoa, mutta yritän silti. Koska en ole viime aikoina voinut lukea, on jäänyt enemmän aikaa kuuntelemiseen. Vieläkin arjen touhotus vie herkkyyttä ja havaintoja toisaalle. Semmoinen ihminen on, levoton luonnostaan. Mutta aina on mahdollisuus oppia hiljentymään.

Puhun lapsesta, mutta tarkoitan kaikkia ihmisiä. Haluan nähdä lapsen nuoressa, keski-ikäisessä, vanhuksessa. Lapsi meissä on puhdas, viaton. Lapsi meissä on taitava verhoutumaan, piiloutumaan. Lapsen meissä näkee vain sydämellä. Painajaiset ovat ohi. Unelmat voivat alkaa. Pysykäämme Unennäkijöinä.

OIKEIN RAUHALLISTA JA HERKKÄÄ JOULUA!

P.s. Tim Burtonin elokuvat ovat loistavia! Upeat musiikit, taitavat tarinat, omaleimainen tulkinta.