Uni 1

Elän perheessä, jossa on liikettä koko ajan. Ihmisiä tulee ja menee. Ulko-ovia on vähintään kolme, jotkut loikkivat alakerran ikkunoista. Tuntuu kuin talo olisi dynamo, joka kehittää lisää energiaa liikkuessaan. Yllättäen huomaan pienen lapsen, noin 1,5-vuotiaan, joka iloisesti jokeltelee olohuoneen lattialla. Tartun lapseen, sillä epäilen vaipasta löytyvän siivottavaa. Huomaan hänen vasemman kätensä olevan olkapäästä sijoiltaan. Käsi roikkuu väärässä asennossa. Kauhistun, nostan lapsen varovasti syliini ja lähden etsimään toista aikuista. Löydän miehen, joka sanoo olevansa lapsen isä. Huomaan hämmästeleväni, olenko minä hänen vaimonsa. Raportoin kädestä isälle. Hän heilauttaa kättään huolettomasti ja sanoo, ettei lapsi edes itke, kyllä se siitä. Minä koetan kiskoa olkapäätä vaatteiden alta isän nähtäväksi, mutta lapsella on liikaa yllään. Isä loittonee ja minä ryhdyn etsimään autoa, jotta pääsen viemään lasta ensiapuun. On kiire, sillä pelkään, ettei kättä saada enää kuntoon.

Herään hikisenä, mutta varmana siitä, että käsi taisi tulla pelastetuksi. Olihan lapsella minut.

Uni 2

Kuljen kartanomaisen taloni laajoilla pihamailla, savista ja märkää peltoa kaikkialla. Hieman kuin Tarkovskin Stalkerissa, savi on suorastaan sinistä ja pelloilta pakenee sinistä usvaa, päivä on nousemassa. Olen yksin. Olen kuin Jättiläisen James Dean laajoilla kivisillä pelloillaan kiviä potkimassa. Ketään ei näy missään. Yllättäen huomaan valtavien, n. 4-metristen metalliaitojen kaatuneen pehmeään peltoon. Aidat muodostavat peltoon jättimäisiä ruudukkoja. Alan innovoida uutta viljelymetodia, ruudukkoviljelyä. metalliputket eristävät kasvilajikkeet toisistaan. Kehittelen päässäni aivan uusia kasviristeytyksiä ja olen hyvin innoissani. Tämä lyö leiville, tästä kiinnostuvat muutkin, tämä on innovaatio! Aivan kuin Dean, minäkin olen löytänyt hyödyttömiksi luulemistani pelloistani uuden elämän. Herään äärimmäisen tyytyväisenä, mutta hieman hämmentyneenä. Kenen puoleen käännyn, mitä nyt kuuluu tehdä?

Herään yllättyneenä. Maanviljely ei ole kaupunkilaisen mielessä ensimmäisenä, eikä varsinkaan talviaikaan.